Jotunheimin reissun jälkeen oli vielä menohaluja, ja oli uusi yhdenhengen telttakin testaamatta, joten päätin lähteä sitä Pältsan suunnalle testaamaan, ja joskohan tällä kertaa pääsisi jo ensimmäistä kertaa Saanankin huiputtamaan. Varsinainen teltta-testi siitä tulikin.
1. päivä: Kilpisjärvi - Kuohkimajärvi
Taas Kilpisjärveä lähestyessä sää muuttui puolipilvisestä suhteellisen harmaaksi. Sadetta oli tullut jonkin verran ja maasto näytti märältä.
Kilpisjärvellä istuin munkkikahvin verran, vaihdoin vaatetusta ja iskin matkaan. Reppu oli mukavan kevyt kun vajaan viikon reissu muutenkin oli suunnitelmissa. Nousin tuttua reittiä kosteiden koivujen seassa aina Mallan reitin huipulle ja istahdin katselemaan ympärille. Jotenkin näytti siltä että vielä olisi runsaasti sadetta tulossa.
Kuohkimajärven tuvalla näytti olevan vähän porukkaa ja iskin rantaan teltan pystyyn. Ilta alkoi olla taas pitkällä joten sen kummemmin tuumimatta iskin unta palloon.
Iltatoimia tuli siinä samalla opeteltua hiukan uusiksi kun tilaa ei ollut teltassa kovin paljon riehua.
2. päivä: Kuohkimajärvi - Pältsan tuvan kupeeseen
Hyvin nukuttua tuli herättyä myös suhteellisen aikaisin. Aamu näytti samanlaiselta kuin eilinen iltakin, ylenpänä paljakalla näytti olevan kosteampaa. Aamiaista kupuun ja matkaan.
Pältsan suuntaan lähtiessä nousujen jälkeen alkoivat ensimmäiset tihkusateet. Ne eivät kuitenkaan tuntuneet sen kummemmilta siinä kivikkoista tasankoa tarpoessa. Mieli oli kumman korkealla säästä huolimatta, johtuneeko juuri mainitsemastani kuorman keveydestä.
Ennen Pältsan tuvalle laskevaa rinnettä oli yksi hankala lammen ylitys, aikaisempina vuosina siitä ei juuri haittaa ollut mutta nyt oli sademäärä nostanut pintaa jonkun verran. Taas laskuun päästessä näkyikin sitten mieltä laskeva näky: harmaa utu peitti koko laakson.
Tallustin mäen alas ja iskin taas kerran teltan tupien jälkeisen sillan kupeeseen. Laakso oli autio kuin tuvatkin.
Päivää olisi vielä ollut pitkälti jäljellä mutta tässä säässä ei tullut mieleen lähteä eteenpäin Pältsan huippujen väliin, jonne oli tullut suunniteltua jatkaa. Rinteet näyttivät muutenkin suhteellisen lumisilta, tuumin tämän kosteuden riittävän tällä kertaa.
Illan tummetessa ja sateen alkaessa vihmoa teltan kattoa, päätin että jos huominen aamu näyttä yhtä harmaalta, käännä kelkan saman tien.
3. päivä: Pälstan tuvan kupeesta - Kuohkimajärvi
Aamulla tuli herätty tuulen tuiverrukseen. Jossain vaiheessa yön aikana tuuli oli kääntynyt täysin ja sadetta tuli kahta enemmän.
Samalla tuli todettua että mukavasti teltta kesti tällaisenkin myllerryksen, en meinaan muista että olisin koskaan sellaisessa tuullessa yöpynyt. Hiukan joutui naruja kiristämään kun kiilat olivat alkaneet löystyä, mutta muuta vikaa en nähnyt.
Otin muutaman tunnin vielä unta ja iskin sitten taas aamiaista kupuun. Päätin odotella sateen hiipumista puoleen päivään asti ja pakkaavani sitten tavarat.
Siinä puolen päivän jälkeen tuuli alkoikin hiukan hiipua ja tankkauksen jälkeen kokosin kamat kasaan ja lähdin paluumatkalle. Kylmää sadetta piisasi nousun, tasangon ja laskun ajan, ja Kuohkimajärven tuvalle päästyäni olo oli kuin uitetulla koiralla, vaikkeivat vaatteen juuri märkiä olleetkaan. Tuvassa kamiinan hiillos vielä punotti joten iskin pari pölliä sisään. Siinä tunnin sisään tuvalle ilmestyi myös vanhempi pariskunta, jonka olin tasangolla ohittanut. Olivat kuulemma Paraksen suunnalta kiertäneet samalle reitille ja sadetta oli piisannut heillekkin.
Illallisen jälkeen tuli tupakirjaa tuttuun tyyliin selailtua, ja illan pimetessä kömmin makuupussin lämpöön. Puoliltaöin pari vanhempaa herraa iski tupaan kuin uitettuina, olivat nähtävästi tulleet yötä vasten sateesta piittaamatta.
4. päivä: Kuohkimajärvi - Saana - Kilpisjärvi
Seuraava aamu olikin sitten yhtä hymyä... eli aurinkoa! Aikaisin aamulla alkoi tupa lämpeämään sen verran että oli pakko käydä happihyppelyllä. Kymmenen maissa oli kupu ravittu ja kamat kasassa, tulisi ainakin hieno päivä Saanan huiputukselle.
Mallan rinteitä kavutessa lämpöä olikin sitten ihan tarpeeksi, tässä säässä olisi ollut mukava kavuta Pältsan rinteitä. Harmitti, mutta tässä nyt sitten viitsinyt edestakaisinkaan vaeltamaan.
Pysäköintipaikalta otin reitin kohti Saanan portaita läpi koivulehdon joka oli selkeästi "luontoreittinä" merkitty. Siinä näkyi taas pari vuotta paikkaa kiusanneitten tunturimittarin toukkien mässäilyt, harvassa olivat vihreät lehdet.
Jätin reput jemmaan ennen Saanan portaita ja läksin kipuamaan ylöspäin. Porukkaa oli kuin myyntihelvettien liukuportaissa, portaikon loppuessa sentään pääsi nousemaan omaa reittiä. Noin puolessa välissä tasannetta otin lepoasennon rinteen reunalta ja katselin maisemia mukavassa säässä. Siinä olisi tullut istuttua vaikka useampikin tunti mutta nälkä alkoi vaivata. Jatkoin eteenpäin korkeimmalle kohdalle ja yritin tunnistaa tuttua reittiä Haltin reitiltä. Siinä tuli myös yritettyä tajuta mittakaavoja katsellessan Pältsan suuntaan tuttuja huippuja.
Rinnejuoksun ja tappavan puuduttavan portaikon jälkeen laskin retkeilytuvalle ja tein tutut rutiinit: suihkun jälkeen syömään ja rantasaunelle. Sää helli koko illan ja tuli siinä istuttua terassillakin muutaman pitkän verran.
Illan pimetessä katselin viikon tapahtumia töllöttimestä ja niistä sen kummemmin piittaamatta istuskelin vielä hetken pihalla Kilpisjärveä katsellen.
THE END
