1. päivä: Ruka - laavu
Matka Rukalle kulki Vaasasta junalla Ouluun, bussilla Kuusamoon ja vaihto
paikallislinjaan Rukalle. Kello oli pitkälti iltakuudessa, joten emme jatkaneet
enää Hautajärvelle, joka alunperin oli suunniteltu aloituspiste. Ilta-auringossa
lähdimme nousemaan Rukan mäkiä kohti ensimmäistä autiotupaa. Nousuja riitti yksi
toisensa perään ja lainarinkat painoivat sen verran että hikikin puski päälle.
Auringon laskiessa olimme vasta päässeet mäkien ohi ja matka taittui pitkin
soratietä, kääntyäkseen hakkuualueen metsätielle. Tässä vaiheessa merkit
katosivat ja tuumimme hetken vielä reittiä etsittyämme, että palaamme
hirsilaavulle, jonka olimme soratiellä ohittaneet. Siinä tuli sitten ensimmäinen
yö väristyä, joka iski hallan puolelle.
2. päivä: laavu - Jyrävän autiotupa (Siilasmaja?)
Aamu tuli hitaasti ja lähdimme matkaan pikkutunneilla. Yöllä oli tullut varmaan
ensilumetkin tällä alueella. Ei mennyt kauaa kun huomasimme missä olimme menneet
edellisenä yönä ohi. Jatkoimme hakkuualueen halki metsäisemmälle alueella
auringon sulattaessa kuuraa ja reippaan tunnin jälkeen tulimme autiotuvalle
(Porontimajoen autiotupa ?). Paikalla oli viihtynyt myös muutama muu
hirsilaavussa mutta paremmalla varustuksella kuin me. Iskimme nuotion kimppuun
ja valmistimme tuhdin aamiaisen. Tuvan tyhjettyä kävimme myös hiukan
lämmittelemässä, ennen kuin jatkoimme matkaa. Päivä kirkastui tunti tunnilta ja
maasto muuttui enemmän mäntyiseksi kangaspoluksi. Noin tunnin kuluttua tuli taas
käännös eteen ja taas otimme sen väärän suunnan. Matka jatkui siltä täältä
kiertäen ehkä muutamia kilometrejä leirintäalueelle, joka oli täysin tyhjä.
Tässä vaiheessa paikkamme selvisi ja hetken paikkaa ihmetellettyämme palasimme
takaisin käännökselle, ja jatkoimme oikeaan suuntaa. Käännös oli taas luvassa,
mutta tällä kertaa oli kunnon kyltti, joka osoitti Jyrävän tuvalle ja toinen -
tietommekin mukaan - Juuman kylälle. Lähdimme pitkoksia pitkin ja laskeuduimme
kivistä rinnettä tuvalle. Tuvalla oli muistaakseni muutama vaeltaja jo
kotiutunut, ja syönnin jälkeen paikalle eksyi myös kolme kollia. Illan kuluessa
yritettiin tupaa lämmittääkkin kunnolla mutta työn takana oli, paikka tuntui
niin kostean kolealta.
3. päivä: Jyrävän autiotupa
Seuraavana päivänä vedimme sikeitä pitkään, ja muitten jatkettua matkaa
totesimme että otetaan välipäivä ja käydään Juumassa. Lähdimme valkoiseen
maastoon kohti Juumaa, maaston ollessa nuorta männikköä ja kangaskumpuja. Juuman
sillan yli tulimme järven rantaa elintarvikekioski/kahvilaan, josta laitoimme
postikortit menemään. Jatkoimme takaisin Jyrävälle jolle näytti tulleen
päivävieraita. Eräopas oli nuotiolla laittamassa riekkoja valuraudalla ja
välissä turisi turhia. Isäntäporukan lähdettyä iskimme taas tupaan ja iskimme
omiin eväisiimme, tosin ehkä hiukan laimealla mielialalla... Ilta hämärtyi
nopeasti.
4. päivä: Jyrävän autiotupa - Jussinkämppä
Tuleva päivä oli taas valkoinen ja luminen, mutta etappi olisi mielenkiintoinen.
Eteen tulisivat joen mahtavimmat rinteet ja sää oli aurinkoinen. Lähdimme
kiertämään Juuman suunnalta sillan yli ja kiemuraista vesistöä viistäen. Kaverin
kusiluistimet olivat tässä maastossa todella edukseen, kaksi askelta ylös ja
yksi takaisin! Pääsimme kohta Jyrävän vastarannalle ja auringon vielä noustessa
autiotupa ja poukama loivat hienon näkymän.
Seuraavat kilometrit Kitkajokea
seuraten olivat rinteitä ylös ja alas, jylhän mäntymetsän läpi jokea seuraten.
Välillä reitti viisti joen reunaa, välillä kavuttiin ylös korkeimmalle kohdalle.
Reitin tasaannuttua taittokohdassa , eteen tuli useita pieniä kalastajien kotia,
kohta oli selvästi perhostajien suosiossa. Reitti lähti erkanemaan joesta ja
tasaantui. Pian puitten läpi näkyi järvi ja sen vieressä iso autiotupa ja kota.
Tupa oli yli 20 vaeltajalle ja täysin autio. Keskellä tupaa oleva kamiina sai
pian kyytiä ja tupa sai tuhdin lämmön. Einesten jälkeen lämpö iski ytimeen ja
illan pimetessä uni mieleen. Kaverille tuli hinku kuumempaan ja tukittuaan
kamiinan olo oli kuin Saharassa. Alkuilta meni melkein portailla
vilvoitellessa...
5. päivä: Jussinkämppä - Ansakämppä
Etapille taas päivän sarastaessa, reitti jatkui nyt perinteisemmän kuusimetsän
siimeksessä. Tästä välistä ei ole sen tarkempaa muistikuvaa. Jossain vaiheessa
kuitenkin reitti nousi sen verran että joki tuli alas näköpiiriimme leveästi
kiemurrellen ohi metsäsaarien, mutta tultuamme seuraavalle tuvalle, oli
kiemurrellut taas viereen. Tupa oli kaksipuolinen ja autio, jona se pysyikin
koko yön. *Tupa palanut 2002, uusi valmistunut 2004 (1,2km etelämpänä)*
6. päivä: Ansakämppä - Taivalköngäs
Jatkoimme matkaa taas päivän sarastaessa, taas valkoisessa maastossa. Reitti
lähti seuraamaan enemmän jokea ja nousi nuoremman mäntymetsän ohessa. Pian
tulivat eteen paikan kuuluisat punakalliot Kiutakönkäällä, lähellä Oulangan
luontokeskusta. Kävimme kalliot katsastamassa ja luontokeskuksella taas kortteja
lähettämässä. Tuvalta tulimme alueen ainoalle päätielle ja ylitimme sillan
toiselle puolelle jokea, takaisin reitille. Paikalla oli muutamia leiriyrittäjiä
mutta tyhjiltä näyttivät tähän aikaan vuodesta. Reitti jatkui taas nuorehkona
mäntymetsänä ja kangaspolkuna, välillä muutamia suoalueita viistäen. Pienen
kivisen kumpareen jälkeen tulimme joen hakkaamaan taitoskohtaan, jossa ylitimme
pari riippusiltaa kaksikerroksiselle autiotuvalle, ulkonäkö oli melkein myllyn
näköinen.
Tupa oli kostean kolea ja vaati lämmitystä jonkin aikaa. Syötyämme
tupaan iski kolme vaeltajaneitoa joilla näytti olevan matka vasta alussa.
Tyttöjen evästettyä ilta oli jo pimeä ja tupa vaaka-asennossa... nukkumassa.
Vielä pari isäntää tupaa erehtyi illan aikana, mutta jatkoivat kuitenkin matkaa,
tuvan ylinen ei ollut kovinkaan häävi lepopaikka tällä paikalla.
7. päivä: Taivalköngäs - Savilampi
Päivä oli jo pitkällä ennen kuin jatkoimme matkaa, tarkoitus olikin iskemä vain
seuraavalle tuvalle, joka oli vain muutamien hassujen kilometrien päässä. Lähtöä
aloittaessamme paikalle oli tulvahtanut muutamia saksalaisia vaeltajia, jotka
evästivät pihalla. Kuva paikasta ja menoksi. Maasto jatkui edellisen veroisena
mäntymetsänä ja parin kumpareen jälkeen tulimme tuvalle, joka oli joen toisella
puolella. Tupa oli taas autio ja iskettyämme rinkat nurkkaan kävimme
ihmettelemässä viereisen joen yläjuoksun rinteitä, Oulangan kanjonia.
Palattuamme tuvalle ja aterioinnin jälkeen tuumimme vielä miten pääsemme
seuraavaksi aamuksi Hautajärvelle bussia odottamaan. Sissi meiningillä päädyimme
lähtemään yön syliin, joten aikaisin nukkumaan jottei etapille nukahda.
Iltamyöhään tupaa tuli pari Hautajärveltä taivaltanutta kaveria, jotka tietysti
iltaunet pilasivat.
8. päivä (yö...): Savilampi - Hautajärven luontotupa
Vastasimme samalla tavalla iskiessämme keskiyön jälkeen matkaan. Tässä vaiheessa
on kai todettava ettei meillä ollut matkassa muuta lamppua kuin
allekirjoittaneen pöllönkatse... Reitti lähti mäntymetsää suhteellisen
kirkkaassa yökelissä ja palan matkaa edettyämme näkö tottui reitin erottamiseen.
Kaverillani oli kuitenkin sen verran ongelmia näkemisen suhteen että polviensa
kanssa, joten matka eteni verkkaisesti. Reitti seurasi useita kilometriä jokea
ylävirtaan, ja lähti sitten vihdoin erkanemaa muutaman suoalueen viertä
hakkuualueella ja soratien varteen. Tällä kohdin oli merkitty alku ja kartta
jälkeen jääneestä reitistä. Lähdimme seuraamaan tietä eteenpäin mutta taas
alkoivat käännösten kiemurat. Otimme heti alkuun turhan käännöksen ja hukkasimme
reitin merkit. Jatkoimme kuitenkin kuvittelemaamme oikeaan suuntaa ja tunnin
päästä olimmekin taas pikitien varressa ja muutaman sadan metrin päässä
Hautajärven luontotuvalta. Aikaa bussin tuloonkin oli vielä ruhtinaallisesti.
Iskimme rinkat tuvan eteen ja yritimme pitää lämpöä vilpoisessa aamuyössä.
Sitten tietysti kävi niin ettei bussia kuulunutkaan tiedettyyn aikaan. Puoli
tuntia kului eikä bussia kuulunut. Tuvalle ilmestyi paikallisia metsämiehiä ja
kun heilläkään ei bussista tietoa ollut, saimme kyydin eteenpäin seuraavalle
huoltoasemalle, josta otimme taksin Kuusamoon. Siinä huoltoasemalle päästyämme
bussi tietysti viiletti ohi, jolloin ei voinut kuin nauraa. Virhe oli tietysti
tullut siinä että emme olleet huomioineet bussien kouluaikatauluja. Noh,
taksilla Kuusamoon pököttäen ja heitettyämme rinkat matkahuollon säilöön,
iskimme viereiseen kuppilaan poronkäristyksen kimppuun.
THE END
