Pääsen vihdoin muistion ääreen (30.6.), alku on mennyt niin nopeasti...
Kaveri pyysi kirjoittelemaan matkan aikana, saisi sitä senhetkistä ajatusten virtaa ylös...
28.6. Aamujunalla Ouluun ja sieltä bussilla Tornioon. Matkalla vaihtelevaa säätä, Torniossa pilvistä ja illan mukaan sitten alkaa sataa.
Käyn illan aikana paikallisessa Hesessä ja syön hikisen - tai siis rasvaisen - mega-aterian. Rasvaa talteen ;)
29.6. Päivämatka n. 14km
Aamulla aikaisin ylös ja aamiaiselle. Bussi lähtee 8:10 (7:10 S) joten suht aikaisin liikkeelle, meikäläisittäin.
Ensimmäisellä körötetään Luleån, hetken odottelu ja bussilla kohti Gällivaaraa, tosin Jokkmokkissa pois kyydistä. Siellä on sen verran aikaa, että ehtii syömäänkin. Luleåsta mukaan tulleet saksalaisnuoret näyttävät matkaavan myös Kvikkjokkiin.
Matka sinne on "yksisuuntainen" eli tien päähän, bussin toimiessa myös postijuhtana. Noin klo. 18:20 vihdoin perillä ja hakeudun ensimmäiseksi Fjellstuenille ja tiedustelen reittiä. Selviää siinä sitten että reitille pääsee vain venekyydillä! Enpä tuota ole mistään selville saanut. Noh, vakivuorot alkavat vasta 1.7. mutta "lautturia" voi kiusata muuten koska asuu ihan vieressä. Käyn tekemässä kaupat ja pääsen matkaan. Aloituspisteellä olen vihdoin klo. 19:20.
Tässä vaiheessa ajatus oli iskeä leiri pystyyn muutaman kilometrin jälkeen mutta menohaluja riitti sen verran että päästelin aina Njunjestuenille asti. Ilta ehtii kymmeneen.
Kun ei ole ennen tullut käytettyä Ruotsin busseja, jäi ainakin mieleen se että melkein joka tuppukylässä näyttää tekniikka olevan kunnossa, lähtevät ja saapuvat ilmoitetaan selvästi ohjatuilla tauluilla. Luleåsta matkaan tulleet saksalaiskaverit matkaavat Kungsledenille joten heti ei enää Kvikkjokkiin tultua näy. Hiukan jäi tosiaan ihmetyttämään tuo Nordkalottledenin/Padjelantledenin aloituksen juttu, ei muista mistään tuota kuulleeni/lukeneeni että pitäisi venematkalla aloittaa... Alku kuitenkin menee mukavasti lehti- ja havumetsän välejä kävellessä, välillä joen vartta. Njunjestugan on sitten pian edessä. Isäntää ei vielä tuvalla ole, aloittavat kai myös vasta 1.7. mutta noita ei muutenkaan ollut tarkoitus käyttää, ainakaan alkumatkasta. Tuvan vierellä ei oikein telttapaikkoja ole mutta vaatimaton yhden hengen teltta menee pieneenkin tilaan. Joen ja sillan toisella puolella joku yksinäinen on pystyttänyt paremmalle paikalle tunnelinsa ja kokkaa iltapalaa.
30.6. Päivämatka n. 27km
Yö meni pätkittäin kuten aina ensimmäiset yöt. Seitsemältä nousen ylös ja aloitan askareet, 8:20 olen matkassa. Päivälle tuli ensimmäiset nousut joka iski voimia mukavasti. Samoin jatkuvat kivikot ja lumiväylät. Söin päivällisen Kurajauren tuvalla. Hellettä piisaa, onneksi sisällä on sen verran viileää että ruoka maistuu. Ennen kahdeksaa illalla olen parin kilometrin päässä Vajmokin tuvasta ja isken leirin pystyyn. Vajmokin rannalla ihmettelen lännessä näkyvää lumen määrää... Huomen aamulla tulisi - ainakin - luminen nousu. Aamun nousulla vastaan tullut ruotsalaisisäntä höpisi jotain "extreme" -reitistä...?
Alkumatka oli kumpuilevaa lehtimetsän samoamista kivisellä polulla. Reitti Vajmokin suuntaan erkanee kohti siltaa ja nousua, ja vihdoin puuston yläpuolella alkaa ilmakin virrata ja saa helpotusta kuumuuteen. Puolessa välissä tuli tosiaan ruotsalaisisäntä vastaan ja kehotteli ottamaan Padjelantledenin reitin suunnaksi kun tämä oli ollut niin vaikea lumen takia. Olihan se sitä muttei nyt niin mahdoton. Reitti jatkui tasaisehkona kivikkona, välillä lumiväyliä ylittäen. Siinä välissä näin toisenkin matkaajan reitillä, kuulosti ruotsalaiselta mutta ihmettelin kyllä hetaari-rinkaa joka kaverilla oli matkassa. Kun pääsin Vajmok-järven näköpiiriin, näkyi läntisen puolen lumitilannekin aika hyvin. Järvi oli vielä puoliksi jäässä ja kelkkojen reitit näkyvissä. Eniten kuitenkin jäin tuijottamaan seuraavan aamun nousua...
1.7. Päivämatka n. 23km
Aamutuimaan Vajmokbakten yli, ensimmäinen kahlaus nousua kohti. Aurinkoa ja lunta, naama alkaa palaa. Nousun jälkeen lasku ja edessä näkyy päivän urakka kivikkoa ja lunta.
Pieskehaurestuganin jälkeen pari kilometriä ylemmäs mättäiköstä ja teltta pystyyn n. kahdeksalta.
Tuli tosiaan aamusta testattua kahlaustaidot, virta oli sen verran korkea. Vesi oli kuitenkin mukavan vilvoittavaa, nousu ja sieltä lasku taas ei. Matka Pieskehaurestuganille oli samanlaista kivikkoa ja lumiväylää alkuun, vaihtuen sitten hiekkaiseksi kivikoksi ja taas poluksi kohti laskua ja tupaa. Karttaan merkittyä siltaa ei ollut paikallaan ja siitä oli epämääräinen kyltti polulla. Siitä pieni kierto paremmalle kahlauspaikalle ja matka jatkui. Tuvilla ei taaskaan näyttänyt olevan ketään paikalla, kuten ei ollut Vajmokissakaan. Tässä oli sitten käännös kohti pohjoista, ja edessä oli vetinen ja mättäinen tasanko, parin kilometrin päässä taas hiukan nousua johon telttapaikan asetin heti puron jälkeen. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä...
2.7. Päivämatka n. 21km
Taas kuudelta hereille, seitsemältä ylös ja toimiin, 8:20 matkaan. Kuumuus jatkuu ja kädet palavat, hanskat liian hiostavat. Matka muuten alkuun helpohkoa, voimat vain kuumuuden viemiä. Rajavartiotuvalle päästessä on kaksikin kahlausta, vesi on suht mukavaa. Rinne ylös ja alkaa lumitaival. Puolessavälissä haen reittiä liian sulalta puolelta ja haukkaan kengälliset. Kengät tyhjiksi ja kierros kauempaa. Parin kilometrin jälkeen teltta pystyyn (18:30), saan vielä illan aikana kengät paistateltua kuiviksi. Huomisaamuna näyttäisi odottavan taas kahlaus heti aamutuimaan. Tänään alkoi neljän aikaan jo näkyä pilvirintamia, mutta eivät ainakaan alkuillan aikana ole meikäläistä tavoittaneet.
Päivä vei voimat jo aamupäivästä, alkoi vaihtua kokopäivätyöksi vaellus. Iltapäivän kohdilla olin tosi lumisella vaiheella ja sain ensimmäisen virheen jälkeen turvautua ylärinteiden kovempiin lumirinteisiin, alhaalla oli sen verran sulaminen päällä. Plunauksen jälkeen oli pakko pian pysähtyä ja laittaa leiri kuntoon, kengät alkoivat hiertää sen verran epämukavasti märkinä, eikä muutenkaan ollut voimia enää rynniä iltaa vasten. Tämä yö menikin sitten ihan mukavasti, mielikuvitus laukkasi unissa...
3.7. Päivämatka n. 23km
Normaalit aamurutiinit. Taivas taas pilvetön ja lämmin pukkaa heti aamukuudesta. Eilisiltana katsottu kahlaus ei sitten ollutkaan tarpeellinen, lumivallia oli vielä paksulti jäljellä. Lähellä Pierhejauren tupaa on mahtava putous, ei vain mahtunut kuvaan. Tuvalla oli isäntä, juteltiin niitä näitä. Kertoi että suomalaisia on täälläkin kumman paljon kesäisin (reitin sesonki alkaa puolessa kuussa).
Matka jatkuu mukavassa maastossa mutta kuumuus pistää jo paikat koville, nousuja ja laskuja piisaa. Vihdoin Staloluoktassa ja mahtava näkymä Virihaure-järvelle. Unna Pijddenvin rinteellä on yksi uskomattomimmista näkymistä mitä olen nähnyt. Oli pakko pitää ruokatauko siinä.
Matka jatkui hiekkaisena ja poukkoilevana rinteen viertä ja n. puoli seitsemän iskee luonto vastaan. Isken teltan ennen Arasluoktastuganien siltaa rinteeseen. Compeedikin menee vaihtoon, toiselle jalalle ei vielä ole tarvinnut laittaa, mutta viitteitä alkaa jo olla. Molemmat kämmenselät ovat ihan palaneet, matkalla ei voi oikein muuta kuin pitää pois paisteesta (hah!)
Tässä kirjoitellessa alkaa yksittäisiä pilvihattaroita ilmestyä, josko jotain peitettä jo matkalle...
Normaalin aamun ensimmäiset laskut tuvalle olivat vaihteeksi rentoja ja kuumuus ei vielä niin suuremmin haitannutkaan. Tuvalla pidetyn tauon jälkeen tasainen laakson reitti sitten alkoikin taas hiostaa, tuulen virettä ei pyyhkinyt missään. Ruokataunon jälkeen oli taas hiukan lisää voimia, mutta pari tuntia riitti taas hiostavassa kelissä ja taukoja alkoi siunaantua. Ruokatauon jälkeen kohti Arasluoktaa lähestyttäessä alkoivat hyttysetkin kiusata. Ilta loppui taas suht aikaisin, mukavempi telttapaikka oli rinteillä kuin alhaalla puskissa. Tämä yö olikin sitten yhtä vitutusta, hyvä kun tunti yhtämittaista unta ja heräsin aina jalkojen kummalliseen kolotukseen. Asia johtui varmasti nestetasapainon järkkymisestä, vaikka tuota tulikin ryystettyä nestettä jatkuvasti, urheilujuomana plus muuna.
4.7. Päivämatka n. 22km
Yö sujui vähän huonosti, jalat valittivat. Vakio aamutoimet. Alas tuville ja suunnan haku reitille... ylöspäin. Kuuma taas, ja muutamat poutapilvet eivät auta. Sillan kohdilla oli risti, ilmoitti jonkun tuntemattoman - "ryss eller poland" - kuolleen paikalla(?). Hukkunut kai, en päässyt selville. Nousu ylös ja keittelin kuumuudessa kuuman kupin. Alasmenossakin alkoivat jalat taas vaivata, rakkoja alkaa ilmaantua. Vilvoittelin tuvan varjossa ja tempaisin seuraavan rinteen ylös. Pari kilometriä ja päivän kahlaus. Pistin ruuaksi sen jälkeen. Sitten rinnettä viistäen ja kohti Akkan näköpiiriä. Alue on laaja ja monipuolisen näköinen. Päätin lopettaa aikaisin (ennen kuutta), kartalla ei ollut edessä hyvännäköisiä telttapaikkoja. Huomenissa ollaan Vaisaluoktan kupeessa ja kysymys käy, oikaisenko Ritsemin kautta? Hiukan on ollut plussia sille puolelle...
Tässä vaiheessa aamukin vaikutti jo heti synkältä, mieli menisi mutta ruumis valittaa. Aamupäivä oli vielä siedettävä mutta sen jälkeen taukoja tuli jatkuvasti, reitillä ei ollut kuin pari nousuja joissa sai ponnistella. Näkymät olivat edellisen päivän tasoiset ja niistä sai puhtia eteenpäin. Ilta tuli lopetettua tosiaan taas aikaisin kun näytti olevat suht puskaista ja vetistä seuraavat kilometrit. Ilta oli myös mukavasti välillä pilvinen ja sai saunalta taukoa. Päätöksiäkin jatkon suhteen tuli tässä vaiheessa tehtyä jo asteittain, seuraava päivä ratkaisisi jatkon...
5.7. Päivämatka n. 24km
Aamu taas kuuma mutta näkymät mahtavat. Siltojen jälkeen alkaa kyllä vitutus taas nousta. Katjaurestuganin jälkeen nousut ovat vain hikisiä, mutta kivinen tasanko vie miestä. Ei voi mitään, vauhti on tällä hetkellä vain jalkojen kestosta kiinni ja ne eivät oikein tykkää. Nyt on pakko tunnustaa se mikä oli jo hiukan alkanut hiipiä mieleen: ei jaxa!
Kuumuus, kivikot, korkeuserot, sulava lumi ja vielä öiset jalkojen kolotukset. Vanhaksi kai alkaa tulla...
Tässä nyt sitten odotan kylmän suihkun jälkeen (siis todellisen kylmän suihkun !) ) että 20:10 (S) pääsis veneellä Ritsemin puolelle yöksi ja seuraavana päivänä paluumatkalle.
THE END
Turha toistaa itseään, keskipäivän kohdilla mies oli niin myyty että päätös oli lähteä paluumatkalle seuraavana päivänä. Suurin syy oli tietysti se että ei tahtonut enää kunto kestää halutulla vauhdilla. Millainen olisi ollut kesto jos sää olisi ollut mieluinen, hankala sanoa, mutta kun noita syitä oli muitakin, turha jäädä arvailemaan.
Näkymä Ritsemin puolelta Akka-vuorille on todella mainio, huippujen valloitus tuli heti mieleen ;)
