Oli jäänyt edellisvuosi väliin vaelluksen suhteen, ja kun oli jo kärpänen purrut, oli johonkin lähdettävä. Paremman idean puutteessa ja lyhyellä varoituksella päätimme lähteä toisesta suunnasta kohti edellisen reissun päätöstä, Hautajärveä.
Aloituspisteeksi otimme Tulppion, jonne pääsy olikin varsin kimurantti yleisillä peleillä. Vihon viimeinen etappi piti tehdä vielä postitaksilla.
1. päivä
Tulppioon päästyämme lähdimme matkaan suhteellisen nopeasti, että ei menisi turhan myöhään ensimmäisenä vaellusiltana. Hankkimamme kartta oli hiukan turhan niukka juuri lähdön suhteen, joten alku oli hetken hakemista. Myös ensimmäisen etapin pituus oli hiukan kysymysmerkki.
Samalla taksilla oli tullut myös toinen vaelluspari samalle suunnalle, mutta he ottivat alun varovaisemmin. Vihdoin "kartalle" päästyämme näytti matkaa olevan vielä mukavasti ja ensimmäinen päivä näytti taas olevan se kaikkein pisin. Vihdoin kivikkoisen mäen jälkeen alkoi kunnon polku erottua ja Härkähotellin kattokin näkyä. Perillä sitten odottikin varsin mieluinen yllätys: heti autiotuvan vieressä oli todella upea saunarakennus (-99), ja olipa se vielä lämpimänäkin. Tuvassa istui juuri keski-ikäinen pariskunta löylyn lyöminä, ja kun oli hetken huulta heitetty ja heitetty pari klapia pesään, iskimme löylyyn.
Loppuilta tulikin sitten turistua saunanlämmittäjien kanssa, taksikaverimme ilmestyivät illan kuluessa mutta jäivät tuvan eteen telttailemaan.
2. päivä
Seuraava päivä ehti keskipäivään, ennen kuin iskimme taas matkaan. Taksikaverimme olivat lähteneet matkaan jo aikaisemmin, ja saunanlämittäjätkin lähtivät ennen meitä. Sää oli mitä parhain, kevyt tuuli iski aurinkoisessa metsässä. Reitti oli kevyttä polkua ja mätästä. Tunnin-parin jälkeen muutama nousu toi meidät sammalpolkujen ääreen ja metsikkö oli vaihtunut vaivaispuuksi.
Tunnit hiipivät ohi joutuisasti tällaisessa maastossa ja ilta oli edessä ennen kuin huomasimmekaan. Iskimme teltan pystyyn jonkin metsätien varteen ja ruokailimme. Ilta kului nopeasti ja vaihtui leudosta kylmään yhtä lailla.
3. päivä
Sään taas suosiessa, lähdimme matkaan puuroa kupu täynnä. Heti alussa saimme myös ensimmäiset pitkokset matkallemme, niitä tulisi edessä jokseenkin lyhyesti mutta useamman kerran. Reitti nousi ja laski useamman mäen kautta aina soisille tai muuten kosteille aukeille. Maaston muuttuessa hiekkaisemmaksi, tulimmekin sitten ensimmäisille tiepätkille tällä "vaellusreitillä". Kartamme vei meitä useamman kilometrin verran pitkin kapeaa hiekkatietä ja yli tunnin kuluttua olimme tulleet joen kupeeseen, jonka tulisimme reitin mukaan ylittämään sillan kohdalta. Sillan kupeessa oli katettu nuotiopaikka jonka sitten omimmekin illan ruokailua varten. Heti läheisyyteen iskimme teltan pystyyn ja aloimme tutkimaan rannan vierellä kulkevia kalastajia, joita näytti paikalle eksyneen.
4. päivä
Seuraava päivä ei eronnut edellisestä, sää oli vieläkin erittäin suosiollinen, ja mukavan leppoisa kantamuksen kanssa. Reitti jatkui toisella puolen jokea, joskin joki jäi sivuun reitin suunnatessa enemmän taas metsän siimekseen. Tämä osuus oli taas välillä soista pitkospuilla taiteilua ja päivän muuttuessa iltapäivään hiekkakangasta, jolloin myös jokikin taas palasi näköpiiriin.
Näillä paikoin näimmekin sitten taas taksikaverimme, jotka olivat taivaltaneet edellisen osuuden vuokrakanooteilla. Joen kupeessa olevalla leiripaikalla einestimme heidän tapaansa, ja jäimme vielä sulattelemaan kun he jatkoivat matkaansa.
Samana iltapäivänä jatkoimme vielä muutamia kilometrejä eteenpäin ja tultuamme mukavalle puukodalle, päätimme tehdä tyypit tällekkin majoitustavalle, vaikka näitä tietysti olikin tarkoitettu vain päiväkäyttöön. Nuotio pystyyn sisälle ja illasta nauttimaan.
5. päivä
Reitti jatkui seuraavana päivänä samanlaisessa hiekkamaastossa kuten edellinen iltapäiväkin. Samalla maastossakin alkoi ilmestyä enemmän muotoja. Taisi myös olla niitä ensimmäisiä päiviä kun hyttyset inisivät kiusaksi asti. Alkupäivän kevyet maastot alkoivat iltapäivällä muuttua enemmän ja enemmän vaativiksi, ja paras olisi vielä tulossa...
Reitin taas tultua hiekkatielle, kartassa oli ensimmäinen näkemisen arvoinen ilmestys, Karhuvuori. Päätimme kavuta n. puolivälissä olevalle puukodalle ja jatkaa siitä ylös ilman rinkkoja. Tässä vaiheessa pitää varmaan muistuttaa kanssakulkijoille että n. puolestavälistä ylemmäs ei ole minkäänlaista vesipistettä... ainakaan meidän löytämäämme ;)
Puukodalta ylös reitti on kallioista, tosin jos seuraa polkua, pääsee huipulle menevälle tielle. Ylhäällä oli mukavat näkymät muuten suhteellisen tasaisessa maastossa. Takaisin kodalle päästyämme päätimmekin sitten laittaa taas puukodan käyttöömme ja illastimme sen mukaan mitä kuivapuolelta pystyimme.
6. päivä
Aamu lupasi taas vain hyvää vaellusta...
Alas Karhuvuorelta päästyämme reitti jatkui pitkin kapeaa hiekkatietä useamman kilometrin. Sää oli todella kaunis eikä siksi tullut tievaelluksestakaan valitettua.
Pääsimme muutaman tunnin ja käännöksen jälkeen joen kupeeseen ja sillan vieressä oli sen verran mukava tulipaikka että päätimme einestää aikaisemmin sinä päivänä. Joen kuohut olivat tällä kohdin mukavaa seuraa syönnin ohessa. Seuraava etappi olikin sitten kaikkea muuta kuin mukavaa...
Heti sillan jälkeen tie kääntyikin sitten kapeahkolle asfaltti-tielle, jota tulisimme seuraamaan vielä pitkän matkaa. Juuri tällä kohdin kartamme ei sitten pitänytkään enää paikkaansa reitin suhteen. Jatkettuamme matkaa muutaman tunnin ja välillä poikkoiltuamme reitin mukaisesti ja merkkien mukaan pitkin poikin kulkevaa tietä, totesimme että tämä sai riittää.
Katsoimme kartalta siksi illaksi sivuisan vesipaikan ja iskimme taas teltan pystyyn. Syötyämme ja kartaa luettuamme, päätös oli se että seuraavana päivän mentäisiin samaista tietä tulevalle risteykselle ja otettaisiin kyyti kohti Sallaa, josta taas pääsisimme paremmin merkitylle retille.
7. päivä
Seuraavan aamun reissu antoi taas maistiaiset mitä asfaltipureminen on. Pääsimme kuitenkin tavoitteeseemme, jossa odotimme paikallislinjaa saapuvaksi. Siinä sammalla tuli tietysti yritettyä myös peukalokyytiä, ja noin parinkymmenen yrityksen jälkeen eteen tulikin auttavainen kaveri, joka oli juuri oikeaan suuntaan matkalla.
Vajaan tunnin reissun jälkeen purimme rinkat autosta Sallan keskustassa ja jatkoimme matkaa kohti ensimmäistä reittikohtaa, joka oli jollain porofarmin kupeilla. Tuli siinä sitten tietysti pari tiekilometriäkin iskettyä ennen reitille pääsyä ja laskettelukeskuksestakin kortit lähetettyä.
Porofarmilla tuli tuplat tankattua, siinä vaiheessa einestys oli jäänyt siltä päivältä vähäiseksi. Pääsimme taas kunnon reitille ja hetken kuluttua olimmekin kauniin lammen vierellä jossa oli taas kutsuva puulaavu tulisijoineen. Enempää ei vaadittu, rinkat sivuun ja iltaa viettämään.
8. päivä
Tuleva päivä alkoi aikaisin, sää oli epätavallisen pilvinen, menneistä poiketen.
Reitin kadottua lammen piiristä, metsikkö kävi tiheämmäksi ja tämä osuus ei muutenkaan tarjonnut sen suurempaa silmäniloa. Muutaman pitkospuun ja soisen alueen jälkeen tulimmekin jo uutuuttaan kiiltävälle päivätuvalle. Jokin pisti laiska-kallen harteille ja päätettiin lopettaa tämä päivä lyhyeen. Seuraavana päivänä tulisi reitille lähdettyä mahdollisimman aikaisin ja matka tulisi varmasti kestämään iltaan asti, joten nyt oli hyvä aika tankata varastoja ja nukkumattia.
Siinä tankkailujen aikana tuli joitakin päivämatkalaisiakin paikalla kiertämään, mutta ei näyttänyt seura kelpaavan. Näiden lähdettyä kaveri testasi viereisen kalliolammen, itselläni ei niin suurta intoa riittänyt, vielä tällä reissulla...
Päivän ehtiessä iltaan, aloimme sahaamaan hirsiä aikaisin että seuraava aamu voisi alkaa aikaisin.
9. päivä
Tuleva aamu oli hyvin edellisen kaltainen ja hyvä niin koska kuuma sää olisi pilannut koko päivän. Pian päivätuvaltä lähdettyämme tuli eteen näyttävä suovesistö, jossa oli myös kiikarointitorni. Tähyilimme hetken maisemia, joiden kauneudesta voi tosin olla montaa mieltä.
Tämän jälkeen reitti nousi mukavasti taas metsän siimekseen ja ohi muutaman mäen, joita seurasi... toinen suoalue. Tämän maratonin aikana olisi toivonut reitiltä hiukan enemmän vaihtelua, mutta jos sitä ei löydy niin mikäs voit.
Reitti alkoi vähitellen muuttua kalliosemmaksi ja metsä muuttua kunnon männiköksi. Ja kohta eteemme iskikin taas hiekkatie ja ... paikallinen pikatie! Kysessä oli tietysti Kuusamosta Sallan suuntaan menevä reitti, ja tästä eteenpäin homman olisi voinut tehdä erittäin yksikertaisesti ja jatkaa tietä pitkin Hautajärvelle. Mutta ei, tuli sitten seurailtua taas siellä täällä poukkoilevia reittimerkkejä.
Illan kiintopisteenä oli merkitty puukota lammen kupeessa hiukan ennen Hautajärveä ja sinne tuli lopulta päästyä, väsyneinä mutta kuitenkin. Illastimme rinkoista sen mikä kupuun mahtui, koska seuraava päivä olisi jo aamusta loppu, Hautajärvelle ei ollut kartan mukaan kuin muutama kilometri. Kodan lämmöstä ei tahtonut tulla oikein mitään koska puuvarastossa ei ollut muuta kuin märkää koivua. Noh, sen vähän lämmön mitä paikka tarjosi otti vastaan mieluusti, väsymys iski kuin nuija kun pääsin makuupussin sisään.
10. päivä
Aamu pilkotti heikkokuntoisen kodan raoista, kun yritin oikoa eilisen reissun väsyttämiä raajoja. Lähdimme matkaan kuitenkin nopeasti, jäseniä voisi oikoa sitten perillä. Kupu täynnä lähdimme löntystämään taas hiekkatietä ja hiekkaharjujen ohi. Hautajärven luontotupa olikin nopeasti edessä ja oli aikaa laittaa nuotiota takana olevan puuvaston vieressä, aamu oli kuitekin suhteellisen kolea ja tupakin vielä kiinni.
Bussi ilmestyi sitten ajoillaan, iskimme rinkat sisään ja nautimme bussin lämmöstä. Kuusamon matkahuollossa taas rinkat säilöön odottamaan seuraavan Oulun linjan lähtöä, ja suunta läheiselle ruokapaikalle valmiin murkinan ääreen.
Jo tuolloin matkasta oli jäänyt mieleen mieluisana vain Tulppiosta Karhuvuorelle kuljettu osuus, loppuosan olisi voinut jättää tekemättä. Noh, kaikkea kai on koettava, osaa sitten antaa arvo niille paremmille kokemuksille. THE END.
