24.7. E8 -tienvarren hiekkakenttä - Saitsijärvi
Ilta-yhdeksän maissa olimme perillä Kalkkoaivin tiellä ja auto parkkeerattu tienvarren hiekkakentälle. Asuntovaunu ja yksi city-maasturi pitivät autollemme seuraa.
Kamat pakattiin hätäisesti ja lähdettiin ilta-auringossa matkaan, kaikenkarvaisten itikoiden pitäessä seuraa. Tie oli kovaksi kuivunut, muutamia isoja lätäköitä piti kierrellä.
Ilta oli pitkään lämmin ennen kuin aurinko laski rinteiden taakse, jalanpohjat alkoivat lämmetä taas näin alkuun.
Noin 14km matka Saitsijärvelle tuli taaplattua vajaaseen 4 tuntiin ja kello yksi oli teltta pystyssä rannan tuntumassa.
Ensimmäinen yö meni sitten taas totutellessa...
25.7. Saitsijärvi - Kutukosken tupa
Pilvipoutainen sää aloitti taas uuden päivän. Taivalta suunniteltiin mentäväksi niin paljon kuin hyvältä tuntuu, Kalkkoaivin tuvalle suunniteltiin kuitenkin ruokataukoa.
Järveltäkin nähtävä puurajan jälkeinen kivinen nousu oli pian edessä ja hiki alkoi vaihteeksi virrata. Yksi lava-auto tuli vastaan ja pojilla oli hiukan suu virneessä kun kuulivat matkasuunnitelmastamme. Pitivät kai hullun hommana jalkapelillä Torisenolle menemistä.
Nousun jälkeen tuli näkymät Kalkkoaiville ja Vuotisjärvelle, muutama kilometri vielä ja lasku tuvalle. Pihassa oli parkkeerattuna vain yksi city-maasturi eikä tuvalla muita ollut taukoa pitämässä.
Vietimme reippaan tunnin ruokatauon ja kiersimme reitille Kalkkoaivin rinteen kautta (ei suoraan Lättäselle menevälle mönkijäuralle). Päivä alkoi taas lämmetä eikä tuulta ollut paljoa kulkemista helpottamassa.
Pienen ylityksen jälkeen erkani mönkijäreitti kohti Kutukosken tupaa ja rinnettä oli taas muutama kilometri noustavaksi. Siinä vaiheessa alkoi lämmin sää syödä kulkemishaluja ja sovittiin jäävämme tuvalle yöksi.
Tuvalla oli taas hiljaista, pistimme kuitenkin teltan pystyyn lähelle ja kävimme syömässä tuvassa itikoita paossa.
Kävimme myös katsomassa josko kosken takaisesta suvannosta olisi jotain kalaa irronnut, vaikutti kuitenkin suhteellisen hiljaiselta.
Muutaman tunnin jälkeen tuvalle tuli muitakin kalastajia ja pistivät majaksi tupaan. Itse laitimme yöpuulle suhteellisen aikaisin, jotta seuraavana päivänä päästäisiin reippaampina matkaan.
26.7. Kutukosken tupa - Vuotisjoen leiri
Aamu oli taas lämmin ja venähti hiukan pitkään. Toisen porukan lähdettyä kalaan Vuotisjärvelle aloimme purkaa leiriä ja kaveri kävi testaamassa rannan kaloja. Yksi ahven siitä nappasikin pian, päästetiin kasvamaan.
Lähdimme taas rinnettä nousuun kartalle merkitylle mönkijäuralle, pienen kosteikon jälkeen rinne koveni ja reittikin tuli vastaan. Siitä laskettiinkin sitten pitkään ja hartaasti kohti puurajaa ja Tsaibmaa joka jo siinsi hyvin näköpiirissä.
Seuraavaksi vastaan tulivat hietaiset harjut ja seurailimme selkeää mönkijäuraa kohti Vuotisjoen vartta. Viimeisten nousujen rypistysten jälkeen alkoi joki jo pilkahtaa näköpiirissä ja pian oli joki edessä. Torisenon alku jäi muutaman sadan metrin päähän kun pistimme leirin pystyyn käytetyn nuotiopaikan viereen.
Joki oli suhteellisen tyyni muutaman sateettoman päivän jäljiltä ja kaikenkarvaiset itikat ottivat meidät taas "hellästi" vastaan.
Pidimme ruokatauon ja yritimme parhaamme mukaan savustaa vastaanottokomiteaa muualle nuotion avulla. Tauon jälkeen kokeilimme joen tyyntä vartta josko joku olisi hereillä, ja kyllähän kaveri sieltä alamittaisen taimenenkin kiinni sai. Itsellä ei edes napannut...
Testin jälkeen valvoimme kotvan auringon laskiessa horisonttiin, säässä ei ollut moittimista.
27.7. Vuotisjoen leiri
Aamu taisi taas venähtää kun unirytmi ei vieläkään ollut löytynyt. Aamupalan jälkeen kuitenkin suunnistimme kohti Torisenon alkua pilvisessä säässä.
Muutaman tunnin sisään kaveri oli lipalla saanut pieniä kiinni mutta ei tarpeeksi isoa maistiaisiksi. Itsellä veti vesiperää vieläkin. Kotvan edettyämme alkoi pientä kuurosadetta tiputtaa ja keli pilvistyi tasaisen harmaaksi massaksi. Pian oli kaatosade edessä ja tuli saatua ensimmäinen "kalakin" nappaamaan, n. 10cm taimen oli jotain kivaa nähnyt pienessä perhossani :)
Kun sade ei näyttänyt helpottavan, aloimme suunnitella paluumatkaa leirille, ei oltaisi ihan läpimärkiä heti ensimmäisenä kalastuspäivänä.
Tyhjin käsin ja kasteltuina rämmimme suorinta reittiä varvikkojen yli teltalle ja yritimme pysyä kuivina. Ilta meni sadetta pidellessä, ei juuri helpottanut keskiyöhön mennessä.
28.7. Vuotisjoen leiri
Aamu oli harmaa mutta sadetta ei juuri tullut. Joen pinta oli selvästi noussut ja joentörmät märkiä.
Aamupalan jälkeen suunnistimme edellisen päivän etappia eteenpäin ja testailimme suvantokohtia.
Seuraavien tuntien saalis oli itsellä yksi 20cm harjus jonka juuri sain rantaan ennen kuin räpisteli irti koukusta. Jotain sentään...
Kaverilla kävikin sitten lipalla parempi säkä ja sai juuri mitat täyttävän harjuksen. Hieman lämmitti että jotain saataisiin maistaa.
Seuraavat tunnit olivatkin sitten hiljaisia, joitakin alamittaisia kaveri sai lipalla, aloin tuumia onko väärät vehkeet...
Sää pysyi pilvisen harmaana mutta runsaanpaa sadetta ei ollut häiriöksi. Jonkun ajan jälkeen alkoi vatsa huutaa ruokaa ja suunnistimme leirille.
Nuotio pystyyn ja harri kepin nokkaan. Yhdestä ei ollut paljoa hupia vaikka hyvältä maistuikin, joten laitimme muuta kuivaeinestä perään nälän peittoamikseksi.
Ilta toi taas pientä sadetta mutta kävimme kuitekin tauon jälkeen tutkimassa palan matkaa Vuotisjokea ylävirtaan. Siellä riittikin hyvän matkaa hienoja suvantoja pienellä matkalla ja kaverin lipat näyttivät taas voimansa, useampi 20-30cm taimen nappasi kiinni.
Itse olin siltä päivältä jo luovuttanut kalahaaveet joten katselin vain maisemia ja joen vartta. Pari tuntia vierähti ja palasimme leiriin, saaliiksi ei jäänyt yhtään mitan täyttävää taimenta tai harria.
29.7. Vuotisjoen leiri
Seuraava päivä valkeni mukavassa pilvipoutaisessa säässä ja suunnistimme edellisen päivän alusta eteenpäin joen vartta, tarkoitus oli kulkea ainakin Kovajoen yhtymäkohtaan.
Kuuma sää lämmitti hyvinen rantojen viertä kulkiessa, muutamia alamittaisia harreja ja taimenia napsi kiinni silloin tällöin molemmilla. Muutaman tunnin kulkemisen jälkeen alkoi rannan vierellä nousta hietaiset harjut jotka pitäisi ylittää jotta jokien yhtymäkohtaa päästäisiin. Vietimme kotvan eräässä suvantokohdassa ja katselimme maisemia, Tsaibma siinsi ylväästi taustalla.
Nousimme rinteitä kohti määränpäätä, välillä rinteiden koivikoissa ja toisaalla rakkakiviä ylittäessä. Lasku joen varteen toi Kovajoen kiemurat näkyviin ja pian olimme kivisellä jokien yhtymäkohdalla.
Tunnin sisään olikin kaveri taas napannut mitan täyttävän harrin kiinni, vaihteeksi perholla. Itsellä ehti napata pari kertaa tuloksetta ennen kuin säädin perhokoukun kulmaa ja sitten alkoi nousemaan kalaa, tosin kaikki alamittaisia...
Matkaa jatkettiin ylävirtaan paikkoja hakien. Eteen tulikin leveä kohta jossa riitti suvantoja ja virtaa. Itsellä saalis oli samanlaista kuin edellä, kovin hanakasti kävi alamittaiset kiinni. Kaverilla alkoikin sitten käydä työstä harrin nostaminen lipalla, n. puolen tunnin sisään tuli pari hyvin mitat täyttävää harria ylös. Suoli alkoi siinä kuitenkin jo ruokaa huutaa joten päätimme suunnistaa leirille, tästä saaliista saataisiin jo iltapalaakin.
Paluumatkalla suunnistimme hiukan suorempaan ja kauempaa joesta, jäisi rämpiminen joenvarren tiheikössä.
Nuotio kyhättiin taas ympäristön risuista jotka olivat parasta polttoainetta varsin kosteassa ja lahossa rantakoivikossa. Kotvan hiillosta kasvatettuamme harrit pääsivät savustuspussiin ja mussutimme muuta pikkueinestä vesi kielellä. Parin tarkistuksen jälkeen alkoi näyttämään hyvältä ja popsimme kalat suihin tyytyväisinä.
Iltaa vietettiin mukavassa säässä aina auringon laskuun asti, ilta-askareiden jälkeen ja ravittuina unikin maistui vaihteeksi mukavemmalta.
30.7. Vuotisjoen leiri - Kutukosken tupa
Yön aikana tiputteli sadetta jonkin verran ja aamu avautui sateessa. Olimme suunnitelleet käyvämme vielä Vuotisjoen varressa perholla kiusaamassa taimenia mutta aamu venyi pitkälle sadetta pidellessä, oli kuitenkin paaluumatkalle lähtö edessä iltapäivällä.
Viimein sateen hellittäessä aloitimme lerin purun aamupalan jälkeen. Rinkat pakattuina kulutuimme vielä tovin jokea ja ympäristöä katsellen, sekä menneiden päivinen touhuja puiden.
Sää pysyi harmaan utuisena alkutaipaletta tehdessämme, samaa tuloreittiä kulkiessamme. Reitin kääntyessä kohti koivikkoja ja Kalkkoaivia, tihkusade ja tuuli pyyhki kasvoja.
Puurajan jälkeen sade vaihteli mutta pysyi kuitenkin koko matkan, utuinen sää taas vaihteli rajustin, välillä näkyvyys oli todella heikko. Tämä vähän kostautuikin kun aloitimme laskun kohti Kutukosken tupaa liian aikaisin ja jouduimme rämpimään märässä varvikossa pari kilometriä turhaan rinnettä alas.
Tupa tuli kuitenkin viimein näkyviin rakkakivirinteen vierellä ja pääsimme tuvalle vaatteita kuivattelemaan omassa rauhassa. Sää pysyi harmaana ja kosteana joten omimme oman nurkan tuvasta yötä varten. Illan aikana ei kuitenkaan muita vaeltajia näkynyt ja kulutimme loput iloliemet loppuun turisten turhia pöydän äärellä pientä tulta pidellen kamiinassa.
31.7. Kutukosken tupa - Saitsijärvi
Aamu venyi keskipäivälle, sää todella tuulinen mutta pilvipoutainen ja lämmin. Hitaasti saimme paikat kuntoon ja rinkat matkakuntoon, kaveri kävi vielä testaamassa järven rantoja, tutulla onnella: yksi mukava ahven ja pienen pieni mutta ahne hauki. Tuuli kuitenkin pakotti lopettamaan lipankin heittelyn ja tovin orientoitumisen jälkeen suunnistimme taas tutulle reitille. Alun nousujen jälkeen hiki taas valui tovin, runsaan tuulen kuitenkin kuivatessa nopeasti. Lakea kulkiessa ilmestyi taas tummia pilviä ja kuuroiset tihkusateet pyyhkivät voimakkaasti päin tuulen avustuksella. Pidimme kotvan taukoa tuulensuojassa ennen pientä ylitystä, josta suuntasimme suoraan kohti vanhaa poroaitausta ja Kalkkoaivin tietä. Tietä noustessa sade yltyi kovaksi ja tuuli puhalsi voimakkaasti, tuli kalvoasut testattua vaihteeksi. Tien laskiessa kohti puurajaa ja Saitsijärven ympäristöä sade viimein hellitti ja tuulen avustuksella kosteuskin haihtui nopeasti vaatteista. Ennen järven kupeessa olevaa siltaa tuli pakettiauto vastaan kanootti katolla, päästi melkoista katkua jurnuttaessaan kohti ylärinnettä.
Teltan iskimme tuttuun paikaan ja aloimme einestämään pienessä sateessa, teltan absidi tarjosi ainoan tuulisuojan kokkailuun. Sää parani kuitenkin nopeasti vaikka tuuli pysyikin, ja saimme siinä nuotionkin aikaiseksi kosteudesta ja tuulesta huolimatta. Kaveri testasi myös lipalla järven rantaa mutta ei ollut ketään kotosalla, tai ainakaan vieraanvaraisia...
Rantaa kierrellessä huomasin myös että ohi mennyt pakettiauto lojui paikoillaan tiellä jonkin verran puurajan yläpuolella. Ohiajosta oli jo reipas tunti joten tuskin rengas oli mennyt, taisi katkusta päätellen käydä kone kuumana. Illan aikana ei ketään kulkenut mielestäni ohi joten pääsivät kai jatkamaan kuitenkin matkaa, aamulla rinteessä ei ketään näkynyt.
1.8. Saitsijärvi - E8 -tienvarren hiekkakenttä
Aurinkoinen aamu lämmitti teltan seinää aikaisin ja oli pakko nousta pois aikaisemmin kuin oli aiottu lähteä paluumatkalle. Aamupalan jälkeen ja rinkat pakattuina latasimme taas akkuja tovin päivän matkalle, kuumuutta kun oli taas n. 4h/14km edessä. Kaveri päätti myös testata kameran akun kestoa ja napsutteli tiestä kuvia koko matkan autolle asti. Tuli niistä myös kyhättyä videoanimaatio, kun tuosta tien kunnosta on paljon tiedusteltu eri alan foorumeilla (video löytyy kuvagallerian puolelta).
Tie oli selvästi kuivemmassa kunnossa kuin tullessa vaikka isoja lätäköitä olikin paikkapaikoin. Kuuma sää pakotti pitämään taukoa reippaan tunnin välein. Hiki valui, onneksi tuulta puhalsi aina välillä rinteitä kierrellessä. Kova tie alkoi kuumentamaan jalanpohjia ja loppukilometrit tuntuivat pidentyvän kaiken aikaa. Autojen äänet E8 -tieltä alkoivat kuitenkin kuulumaan vihdoin ja hiekkakenttä tupsahti eteen odottamatta. Viimeiset metrit autolle ja rinkka selästä, tuskin tulisi kannettua taas ennen seuraavaa vuotta.
Latasimme auton "lievästi" haisevilla varusteilla ja suuntasimme kohti Karesuvantoa, jossa oli tarkoitus yöpyä. Kävimme huoltamo/kauppa/ravintolassa hakemassa janojuomaa saunaa varten ja jatkoimme vähän matkan päässä oleville Rantamökeille. Otimme mökin, varasimme saunan illaksi ja suihkun kautta palasimme syömään ravintolalle. Hyvät käristykset ahdettiin nopeasti napaan, ennen kuin palasimme mökille lepäilemään ja saunavuoroa odottelemaan.
Muonionjoki loisti kirkkaassa poutapilvisessä illassa pitkään, taas kerran tunnelma jätti matkasta kaihoisat muistot.
THE END.
