Saamenpolku 2007

17.7. Sevettijärvi

Tuttua reittiä kohti pohjoista, automatka venyi aamutunneilta ilta seitsemään. Pysäköintipaikalla Kolttien perinnetalon kupeessa odottikin sitten tuhatlaumainen mäkäräisten ja hyttysten lauma tuoretta lihaa. Vaatetusta ja offia tuli päälle ennätysajassa ;)
Kolttien perinnetalo oli ehtinyt jo kiinni, joten ei päästy tutustumaan siihen. Pienen tutkimuksen jälkeen suunnistimme varusteinemme kohti Sevettijärven eteläosan ylittävää siltaa, reittimerkit olivat selviä alusta asti. Sää oli aurinkoinen, muutamien pilvien säestämä. Totutun kaavan mukaan taivalsimme vain muutaman kilometrin päähän ja leiriydyimme järven rannalle ennen Porttiniemeä. Ilta-aurinko loisti järven pinnalla.

18.7. Sevettijärvi-Vainospää (Paikoinlampi)

Aamu venyi lähes yhteentoista, ennen kuin pääsimme matkaan. Aurinko tervehti Vainospäälle nousijoita. Metsän jälkeen kosteat ja kuraiset mättäiköt hidastivat nousua mutta reitin huipulle päästyä tuuli vilvoitti.
Useat vesilinnut hälyyttelivät vieraista lakea tarpoessamme. Toisella puolella lakea alkoi päivän määränpääkin näkyä, Vainospään laavulla olisi tuttu gourmee-ateria tiedossa ;)
Rinteen laskun jälkeen tulta pystyyn ja einestä tulelle. Aperatiivien kera alkoi sääkin harmaantua ja kuurosateet alkoivata piiskata. Kupu ravittuna asetimme leirin pystyyn ennen kunnon sateita, joita sitten piisasikin koko illaksi ja yöksi.

19.7. Vainospää-Kovien poikien lampi

Sateisen yön jälkeen tuli hetken lämmiteltyä laavulla aamiaista nauttiessa. Sade oli loppunut ja matka jatkui vaellukseen sopivassa, pilvisessä ja hiukan tuulisessa säässä.
Reitti jatkui sekalaisena, välillä erittäin helppoa "pururataa" vaihtuen välillä kosteikkoihin ja kivikkoihin. Ennen Kirakkajärveä eteen tuli näyttävä, koivuinen harju, jolta näki ympäröivän alueen vesistöt ja mäet.
Ennen Kirakkajärveä oli myös tiedossa muutama kilometri hiekkatietä - vai kutsuisiko hiekkapoluksi - ennen kuin käännyttiin takaisin metsän puolelle.
Kirakkajärven laavu olikin sitten koivuisessa lehdossa järven rannalla, ja einestä nauttiessa aurinkokin pilkisti hetken aikaa. Lepotauon jälkeen vielä muutama kilometri kohti seuraavaa, kornin kuuloista kohdetta. Kovien poikien lampi oli ihan kauniilla paikalla mutta nimi on kyllä tuulesta temmattu... tai pullon hengeltä kuultu ;)
Lammen ympäristö on todella kivinen ja telttapaikkaa sai hakea. Iltapaloja ja mukavasta iltasäästä tuli nautittua nuotiota katsellessa.

20.7. Kovien poikien lampi-Kalliokoski

Aamiaisen ja leirin purun jälkeen alettiin suunnistaa kohti Näätämöä, jossa pitäisi myös katsella keittimen kaasua tai korvaavaa tuotetta kun ilmeisesti viallinen kappale oli eksynyt matkaan, eikä vajaiden varapullojen kestävyydestä ollut varmuutta.
Lammen alueen kivikoista päästyämme helppo, tasainen kangas siivitti matkaa ja Nuortijärven hiekkarannat tuli kierrettyä nopeasti.
Näätämöön saavuttiin pilvisessä säässä. Makeittein munkkikahvien jälkeen lähdettiin kaasunmetsästykseen, josta tuli laiha tulos. Mutta kuitenkin raja-aseman jälkeisestä rautakaupasta löytyi teräksinen retkikeitin jolla pärjättäisiin loppumatka varmasti.
Kartasta poiketen reittimerkinnät johtivat Näätämön kaupoista kohti hiekkatietä joka johtaisi Puollimvarrin huipulle. Siinä nousun välissä merkinnät näyttivät seilaavan myös välillä pois tieltä mutta helpommalla olisi päässyt kun olisi nousut tietä pitkin aina erkanevalle polulle asti.
Puollimvarrin kivikoista reitti laski alas metsään jossa mönkijöiden kivikkoiset polut johdattivat matkaa. Väsynein jalanpohjin saavuimme vihdoin poroaidalle, josta joelle olisi enää pieni matka. Jokea seuraten tuli ylittävä riippusiltakin pian näkyviin sekä laavu.
Laavulla ei tuttuun tapaan ollut ketään paikalla joten "valloitimme" sen. Rannassa näkyi kalastajia laskun suuntaan, ja illan aikana heitä ohi käyskentelikin. Kalaa ei kuulemma ollut juuri tullut.
Einesten jälkeen taas teltat pystyyn, aurinkoinen ilta näytti tulevan. Siinä leirien pystytysten jälkeen ilmestyi kulkusuunnastamme nuoripari koirien kanssa. Laavulla tuli turistua että olivat kääntyneet seuraavana päivänä eteen tulevan kahlaamon kohdalta takaisin kun toinen osapuoli ei ollut uskaltanut ylitystä tehdä. Isännällä oli isovarvas mustana oman ylityksen jäljiltä joten hiukan alkoi tuumituttamaan savotta, mutta kun kertoi että vettä oli vain sääreen asti, en pannut puheille sen enempää arvoa. Liukasta kivikko voi olla mutta hätäkös ylitystä tehdessä on.
Siinä taas ilta-auringosta ja joen kohinasta nauttiessa ilta ehti pitkälle.

21.7. Kalliokoski-Rousajärvi

Aamutoimet tuli aloitettua hiukan aikaisemmin tänä aamuna koska matkaakin oli suunniteltu taivallettavaksi enemmän kuin muina päivinä. Sää oli harmaa muttei sateinen sillä hetkellä.
Sillan yli ja metsäistä taivalta aina seuraavalle laavulle, jossa nautittiin päivän einekset. Matka oli taittunut hyvää vauhtia alun helpon pätkän avustuksella. Puolikotalammella vietetyn lepohetken jälkeen taas matkaan ja kohti parin kilometrin päässä olevaa kahlaamoa. Matkalla sinne vastaan tuli muutamakin saapaskulkija ja kuulimme että vettä oli vain tosiaan sen saappaan verran. Alkoi ihmetyttämään eiliset tarinat...
Pääsimme joelle ja suunnistimme joen yläpäähän jossa merkitty ylityskin oli. Kenkien vaihto, housut pois ja matkaan. Pohja oli liukas mutta kepin avulla ja omaan tahtiin matka taittui helposti. Toisella puolella laattakiviä tuli hiukan kierreltyä mutta muuten helppo paikka.
Jalat kuiviksi, varusteet päälle ja matkaan, seuraava 10km odotti. Pienen nousun jälkeen näkyi alueen näköalapaikkakin, Villavaara. Sinne ei nyt tällä poppoolla oltu menossa mutta näyttävän näköinenhän tuo oli näissä maisemissa.
Ohitettuamme vaaran alkoi Rousajärven alueen lammetkin näkyä ja viimeiset pitkät kilometrit taas painoivat alitajunnassa. Tuvalla oli tullessamme pari ja kolmen hengen ranskalainen kalastajaporukka, joilla kuului olevan mökkiloma-vaihe päällä. Siitä ei sen enempää ;/
Asetimme vaatteita tupaan kuivumaan ja teltat lähimaastoon ennen iltapalan nauttimista tuvan lämmössä.
Vielä iltamyöhän tunteina nautimme kaverin kanssa nuotion ja tuliliemen lämmöstä ennen yöpuulle asettumista.

22.7. Rousajärvi-Opukasjärvi

Aamu venyi aavistuksen pitkälle ennen kuin väsynyt vaellusporukka kömpi aamiaiselle. Sää näytti lämpimältä vaihteeksi ja taipaleelle tuli lähdettyä rauhallisesti. Tuvan porukat ehtivät jo lähteä siinä omille teilleen.
Iisakkijärven tuvalle saavuttiin einestämään ja tutut kalastajat olivat jo eineksen kimpussa. Einestimme myös sisällä sadetta karussa ja odotimme sen loppumista ennen kuin jatkoimme matkaa.
Maasto jatkui sekalaisena aina Silisjoen "lossille" saavuttaessa, joka tuli ylitettyä pareittaen ripeästi, pienellä kiusanteolla höystettynä, tietysti... ;) (siis toisillemme, ei ylityspaikan varusteille!)
Näätämöjoki ja Opukasjärvi olikin pian tämän jälkeen näkyvissä ja harmaassa, tihuttavassa sateessa tulimme autiotuvalle. Nuoripari oli siellä viettämässä päiväänsä, joten omimme muut makuupaikat täksi yöksi. Kuivattelun, pesun ja syönnin aikana sadekkin lopetti, ja pääsimme nauttimaan nuotiopaikasta. Iltakahvit maistuivat makoisilta vaikka yöunet menisivätkin. Ja menihän ne mutteivat kahvin takia...
Ilta ehti lähelle puolta yötä kun nukkumatti kutsui tuvan porukkaa. Pian tämän jälkeen alkoi pihalta kuulua puheen sorinaa ja ovessa kävi nuori kaveri tutkimassa tuvan asukaskuntaa. Metelistä päätellen useampi olisi ollut tulossa mutta jäivät ulos telttailemaan. Ehti kulua puolesta tunnista tuntiin kun sisään iski kolmen hengen kokkailuvaltuuskunta. Siinä sitten kului seuraavakin tunti rasvankatkussa ja ylälaverin lämmössä ennen kuin siirtyivät ulos syömään. Autiotuvat ovat vapaasti käytettävissä mutta voisi sitä ottaa muutkin huomioon kun kello yksi yöllä aletaan ruokaa laittamaan pienessä tilassa, joka olisi muutenkin onnistunut kyllä pihalla tulipaikalla. Ai niin, tuliko mainittua että tämäkin nuori porukka oli ranskalainen ? LOL. Pitäisi varmaan käydä tutustumassa länsi-eurooppalaiseen vaelluskulttuuriin...

23.7. Opukasjärvi-Sevettijärvi

Yöstä selviydyttyä aloitettiin rinkkojen tyhjennys eineksistä. Tarkoitus oli ruokailla seuraavan kerran vasta Sevettijärvellä joten muuta oli turha kantaa.
Sää oli tuttua harmaata pilvimassaa auringon edessä, kun lähdimme matkaan. Alkutaipaleen jälkeen alkoi hankalempi osuus kivikkoista polkua seuratessa. Tältä väliltä tuli nähtyä pari hiirihaukkaakin (lähes varma ;) ), jotka meidät nähtyään aloittivat oman soihdintansa.
Lähellä eteen tulevaa maantietä poroaita johdatti meitä ja matka jatkui tietä pitkin vajaan kilometrin Ailejärven tullessa näköpiiriin. Siitä reitti erkani vielä metsän puolelle vajaaksi kolmeksi kilometriksi, joka oli tosin täysin turhaa kivikossa rämpimistä, matkalla ei ollut mitään nähtävää. Tosin meinasi siinä käydä vierailevalla vaelluskaverillamme vanhanaikaiset ;)
Päästiin kuitenkin vihdoin Kolttien perinnetuvan vieressä olevalle lammelle. Lammen vieressä piti käsittääkseni olla Sevetin Loma (tai vastaata), mutta paikka oli hiljainen kuin... no kuin erämaa yleensä ja ovet lukoilla varustettu. Olisiko sitten vain sesonkina auki...? Siitä autolle rinkat hellittämään selästä. Nälkäinen vaellusporukka suunnisti Sevetin baariin ruokailemaan ja kortit lähettämään.
Siirryimme Nili-tuville yöksi, jossa ilta riensi nopeasti rentoutuessa ja saunoessa. Illan sääkin osoitti suosiotaan reissaajille.
THE END

 
 
 
 

julkaistu 27-07-2007

PHPSiteStats