23.7. Kilpishalli - Saarijärvi
Bussi saapui Kilpishallin pihaan vähän ennen ilta kuutta, pitkä bussimatka oli taas istuttu ja paikat puuduksissa. Sää oli harmaa ja tihutti, nostin rinkan sateensuojaan ja kävin ostoksilla, ennen kuin puin sadeasun päälle ja lähdin kosteaan koivikkoon.
Nousu puurajan yläpuolelle oli tutun kivikkoinen mutta matka taittui nopeasti. Järvellä oli isä ja poika kalastuspuuhissa, ja teltta näytti olevan rannan vieressä. Muita ei hetkeen näkynytkään, vasta nousun loppupuolella tuli muutamia vaeltajia vastaan, Saarijärven kämppä oli kuulemma täynnä jo, sade piti siitä tietysti huolen. Noh, kamaa saa kuitenkin kuivumaan vaikka teltassa tulisikin yö vietettyä.
Kohta kämpän ilmestyttyä näköpiiriin ilmaantui vähän ongelmia "kaluston" kanssa, vasen polvi rupesi valittamaan. Tässä taitais nyt saada maksettua vuoden löhöilyt, kun ei paikat kestä.
Pääsin kämpälle ennen yhdeksää, vajaa 3 tuntia kului illan taipaleeseen. Kämppä oli täynnä jo yöpuulle laittautuneita vaeltajia joten pistin teltan pystyyn taakse joen rantaan, paikkoja tuolla ei montaa ole mutta sooloteltta mahtuu helposti joka paikkaan. Vein kosteita varusteita kuivumaan kämppään ja siirryin teltalle einesten pariin, bussireissulla ei juuri ruokataukoja ollut joten ravintoa alkoi kaipaamaan.
Venytin nukkumaan menoa puolen yön maille, seuraavana päivänä ei kiirettä olisi koska vain Meekolle oli tarkoitus jatkaa, oli tarkoitus Saivaara vihdoin huiputtaa. Kunhan sää paranisi...
Polvi oli koko illan arka joten pistin tabua huuleen ennen yöpuulle laittautumista, saisi ainakin vähän unta kuulaan.
24.7. Saarijärvi - Meekojärvi
Alkoi olemaan keskipäivä kun nousin ylös makoilemasta, yö meni tutulla puoliunella näin alkuun. Porukka näytti jo suurimmaksi osaksi häipyneen tuvalta, pistin aamiaisen suihin ja hain kuivat vaatteet tuvalta. Sää näytti olevan selkiintymässä joten ehkä maisemistakin pääsisi taas nauttimaan. Kamat kasaan ja matkaan.
Tuttu reitti oli nousun ajan vähän kateissa kun ei näkyvyyttä juuri ollut ja näkyvyys sitten vain huononi edessäpäin. Polvi ilmoitteli itsestään taas välillä joten en pitänyt kiirettä.
Nousun ja tasaisen jälkeen alkoi taas melkoinen tihkutus ja kosteutta piisasi. Joelle ja ylitykselle päästyä oli näkyvyys muutamia kymmeniä metrejä, merkit hukkuivat mutta muisti pelasi ja tiesin minne suunnistaa.
Kuonjarjoen kämppä tulikin sitten eteen ihan yllättäen. Pariskunta oli juuri lopettamassa ruokataukoa ja aloin samoihin puuhiin.
Pidin ruokailun päätteeksi siestaa hetken ja 3 henkinen vaellusporukka ilmestyi myös taukoa pitämään. Suunnistivat Haltille päin kuten kai suurin osa tällä suunnalla. Ennen lähtöä paikalle tuli vielä nuoripari Haltin suunnalta, olivat Meekon kämpältä tulossa ja ilmeisesti aikoivat tässä myös yöpyä, kiire ei ollut.
Vetkuttelun jälkeen pistin kamat kasaan ja lähdin Meekoa kohti. Näkyvyys ei ollut parantunut joten Saivaaran saisi ainakin tältä illalta unohtaa. Meekojärvi tuli eteen yllättäen kun näkyvyyttä ei juuri ollut. Autiokämppä olisi täynnä sään takia joten en lähtenyt laskuun sinne asti vaan jäin tutulle (2009) paikalle lähelle suuntakylttejä. Teltta pystyyn ja tovin rentoutusta, polvi valitti tasaisesti. Saivaaraa ei juuri näkynyt joten huomiseksi pitäisi sään parantua huomattavasti jotta sinne viitsisi kavuta.
25.7. Meekojärvi - Lossujärvi
Aloitin aamutoimet vähän aikaisemmin koska päivästä tulisi edellistä pidempi, varsinkin jos Saivaaralle tulisi kavuttua... mutta ei. Näkyvyys oli vähän parantunut muttei paljoa. No, joku toinen kerta sitten...
En jäänyt norkoilemaan paikalle vaan pistin kamat kasaan aamiaisen jälkeen ja lähdin matkaan. Sitten tietysti kävi Murphyn laki voimaan ja Saivaara avautui :) Jätin asian kuitenkin sikseen ja suunnistin eteenpäin.
Aamulla olin nähnyt edellisen päivän 3 kaverin porukan ohittavan kylttien kääntökohdan ja vuokratuvilta kaverit olivat juuri lähdössä kun pääsin niiden näköpiiriin. Pitivät ilmeisesti taukoa siinä.
Etenin rauhassa Meekon kivikot ja uudet pitkospuut. Joen rannalla oli joku kaveri telttoineen, ilmeisesti kalassa. Palan matkaa ja toinen kaveri oli heittelemässä, oli kuulemma pari pientä harria saanut sinä aamuna.
Tuttu reitti oli hiukan mutainen ja vetinen muttei hankala. Kaveriporukka vilahti horisontissa muutamia kertoja kunnes päästiin sillalle. Siinä ennen siltaa tuli nähtyä hävittäjän lentävän kohti Haltia. Kummassa paikassa kone pyöri...
Sillan jälkeen oli pari kaveria eineksellä ja muitakin tuli vastaan ennen kuin käännyin kohti Pihtsusjoen ylityspaikkaa. Joen vesitaso ei ollut edelliskertaa kummempi, vaihdoin kamat ja talsin yli. Kävelin siitä kämpän viereen kuivattelemaan kun Lossujärven suunnasta ilmestyi kaksi pariskuntaa samoihin puuhiin. Pääsin horisontin taakse kivikkoista rinnettä kun he vasta ryhtyivät ylityspuuhiin.
Reitti jatkui kivikkoja ylittäessä, sää oli mainion leuto ja tuuli kävi mukavasti. Vielä ei näkynyt edelliskerran hyttyslaumoja mutta kyllä ne sieltä taas ilmaantuisivat...
Urtashotelli alkoi siintämään etäällä ja aurinkokin pilkahti välillä pilvien lomasta. Polvi valitti aina välillä ja tuvalla pitäisinkin vähän siestaa jottei tulisi paikkoja rikottua.
Hotellin henkilökunta otti taas tutun ystävällisesti vastaan ja tarjosi palveluitaan ;)
Söin päivän einekset rauhassa ja lepäilin ulkona auringon paistaessa. Tauon jälkeen kaivoin jo hyttysverkon esiin illan etappia varten, kumma jos ei niitä hyttysiä alkaisi ilmaantua... Pääsin reitillä muutaman kilometrin eteenpäin kun laaksossa tuli tyyni kohta ja PAM!, kavereita ilmaantui joka suunnasta herkkupöydän ääreen. Eipä niistä sitten haittaa kuitenkaan ollut kun olin valmistautunut ja reitin kääntyessä kohti Lossua luovuttivat ja hävisivät samalla tavalla kuin ilmaantuivat.
Loppuosuus Lossulle oli edelliskertaa kuivempi kuten yleisestikkin koko reitti tähän asti. Loppukilometreillä polvi alkoi vaivaamaan suht tehokkaasti ja en siten rynninyt loppumatkaa. Ilta yhdeksän maissa tulin kämpälle jossa 3 henkinen perhe oli juuri ruokailua lopettamassa, olivat päivän vaeltaneet toisesta suunnasta, Haltille menossa. Kun kämppässä oli tilaa, päätin yöpyä siellä vaihteeksi. Muita ei illan aikana enää ilmestynytkään.
Tuuli puhalsi voimakkaasti koko illan ja näytti selkenemisen merkkejä seuraavalle päivälle.
26.7. Lossujärvi - Elle-Maerjavri
Aamu sarasti aurinkoisena, annoin perheen valmistautua matkaan rauhassa, itsellä ei kiire ollut koska päivän matka ei pitkä olisi. Einestin tuvassa järveä ja pilviä tuijottaen. Perheen lähdettyä matkaan lorvailin tuvan takana tuulensuojassa auringosta nauttien.
Tovin jälkeen pistin kamat kasaan ja suunnistin kohti raja-aitaa. Polvi valitteli pari kertaa alkuun kipeästi joten saattaisi tulla vaikea päivä.
Aidan luona oli tuttu rämpiminen ali, ei ollut vieläkään ilmestynyt mitään kunnollista ylityskohtaa. Norjan puolen kämppä oli tutun näköinen, mikään ei ollut muuttunut.
Lähdin etenemään rantaa pitkin alun kivikoissa ja polkua hakien. Kivikkojen jälkeen se taas ilmestykin ja muutamat kivikasat horisontissa ohjasivat eteenpäin. Sää oli mitä mainioin reissun tekoon ja reitti mukavan kuiva.
Taukoja joutui pitämään tällä osuudella aika mukavasti, polvi oli pahalla päällä. Laskuosuudelle ja pienelle ylityskohdalle päästessä vastaan oli tullut vain muutamia vaeltajia. Ylityskohdan hain tällä kertaa yläjuoksulta, näytti helpoimmalta eikä tarvinnut kenkiä vaihtaa.
Kivikkojen jälkeen eteen tuli taas tuttu tasainen rinnekohta johon olisi tehnyt mieli jo teltta pystyttää, sen verran kaunis paikka vaikkei sää ollutkaan, tasainen harmaus oli taas joka puolella. Erkanin kuitenkin siitä polulta ja jatkoin mönkijäuraa kohti tuttua järveä johon oli tarkoitus teltta pystyttää.
Loppukilometri oli vähän tuskaa pieniä kukkuloita ylittäessä, sen verran jalka valitti. Pääsin kuitenkin aikaisin järven rantaan ja tovin lepuuttelun jälkeen teltta oli tutussa paikassa. Eikä yhtään liian aikaisin, ruokailun jälkeen taivas tummeni nopeasti ja vartin sisään satoi kaatamalla. Pienessä teltassa oli suht tiivis tunnelma kaatosateessa, tällä teltalla ei tämmöistä ollut vielä koettukaan. Sade hellitti kuitenkin pian ja pienet kuurot jatkuivat pitkälle iltaan. Keskiyöhön mennessä ilta-aurinko kuitenkin taas paistoi ja pilvetkin olivat harventuneet.
Seuraavan päivän pituutta tuli siinä yömyöhään suunniteltua. Jalan takia ei tulisi tehtyä kuin sama 2009 -kierros joten yksi päivä olisi ylimääräistä etappien mukaan. Käyttäisikö sen seuraavan päivän puolitukseen ja jäisi ennen Golddaa leirille vai lepäilisikö Kuohkimalla päivän ? Päätöksiä päätöksiä...
27.7. Elle-Maerjavri - Kuohkimajärvi
Aamuaurinko lämmitti teltan kylkeä ja herätti aikaisin, teltta avoimena makoilin muutaman tunnin ennen aamiaista. Tuuletin varusteita ja nautin säästä, pian kuitenkin kasasin varusteet ja lähdin kohti laskua ja patoa, josta tulisi päästyä E8-tielle. Mönkijäurat tarjosivat hyvän reitin alas, kosteikkoja ei ollut montakaan, eikä hyttysiä nimeksikään.
Vähän padon jälkeen ylitin taas joen ja kapusin tielle, jossa vilisti suhteellisen paljon liikennettä.
Reippaan 3km jälkeen saavuin taukopaikalle jossa lepuutin jalkoja ja kuivattelin jo kostuneita sukkia, taival tietä pitkin oli kuumaa puuhaa. Muutama auto kävi kääntymässä taukopaikalla mutteivat jääneet, halusivat kai omaa rauhaa tai sitten eivät halunneet omaani pilata. Vasta lähtöön valmistautuessani tuli autolastillinen norjalaisia vanhuksia ruokatauolle ja jotkut suomalaiset vaelluskaverukset autolla sen perään.
Jatkoin muutaman sata metriä tietä hiekkakentälle/lammelle, josta suunnistin kohti rinnettä, keltaisen rajapyykin siintäessä läheisellä kukkulalla. Ja merkitty reittikin tuli pian esiin, muita ei näkynyt koko rinteessä. Hidasta nousua jatkui aina joelle saakkaa jossa ei tuttua siltaa enää ollutkaan. Yli näytti kuitenkin pääsevän kiviä pitkin, mutta päätin ruokailla ja tuumia jatkoa ensin. Näillä paikkeilla Saana ja Kilpisjärvi näkyy jo hyvin ja olisi voinut hyvinkin pitää leiriä sen päivän, mutta polvi oli kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa vielä että päätin jatkaa Kuohkimalle samana päivänä.
Pidin hyvän tauon ruokailun päätteeksi ja lepuuttelin jalkaa, illan etappi saisi venyä niin pitkäksi kuin venyy, huomenna ei olisi kiire minnekkään.
Golddalle nousu oli työlästä ja vähän väliä sai tasata hengitystä, kävi voimille. Jalka ei suuremmin valittanut. Ylös päästyä edessäpäin siinsi tasaista kivikkoa kilometritolkulla ja innostuin siinä taas hyminän ja rallatuksen ohessa reippailemaan matkaa hyvällä vauhdilla. Merkiltä merkille, tauko paikalla ja taas eteenpäin. Yksi merkeistä aiheuttikin sitten suurta hilpeyttä kun pääsin tarpeeksi lähelle ja erotin mitä kivikasan reunaan oli kiinnitetty: ruostunut lihamylly notkui kivikasan reunalla :D Ei olisi voinut osuvammin kiteyttää tätä reissua.
Näkyvyys oli kohtalainen ja kohta Paras ja Pältsan nyppylät olivat näkyvissä. Aurinko ilmestyi ennen laskua Golddahyttalle ja lämmitti kohtalaisesti, vettä kului.
Pelkäsin laskua jalan puolesta ja alun loivien mäkien jälkeen alkoikin kapean polun lasku tuntua tukalalta. Puurajan jälkeen kului monta hetkeä jalkaa lepuuttaessa, kieltämättä reissun tukalin kohta.
Pääsin kuitenkin tasaiselle ja kaunista koivikkopolkua pitkin Golddahyttalle jossa näytti olevan vain yksi tupa käytössä sillä hetkellä. Jatkoin saman tien kohti rajapyykkiä järven rantaa kiertäen. Rajapyykki ilmestyi näköpiiriin tuskallisen hitaasti, piti vain malttaa löntystää rauhassa. Hyttysetkin taas ilmestyivät sään suosiessa, hyttysverkko oli taas paras kaveri.
Raja-aita tuli eteen pitkältä tuntuneen ajan päästä ja Kuohkiman tupa näkyi koivikon takaa. Näytti suuntakilvetkin saaneen uuden ilmeen, tuoreet maalatut kyltit ohjasivat joka suuntaan. Tuvalla oli täysin hiljaista, tupakirjan mukaan siltä päivältä oli useampi lähtenyt matkaan kuka minnekkin, tupa ei ollut näyttänyt kelpaavan kellekkään yösijaksi, hyttysiä valitettiin.
Pistin yövarusteet laverille seinän viereen ja valmistin illallista.
Joitakin matkalaisia näkyi rajapyykin suunnassa ja vastarannalla, tuvalla ei kukaan heistä käynyt. Varaustuvalla näytti olevan muutama kävelysauva seinän vieressä mutta elonmerkkejä ei näkynyt, olivat varmaan jo yöpuulla.
Nautin illasta pihalla, hyttysistä ei juuri haittaa ollut. Puolenyön lähestyessä totesin ettei sille yölle taitaisi juuri muita tuvalle ilmestyä ja laittauduin yöpuulle. Tupa oli hiljainen tovin kunnes rapina keittiönurkassa ilmoitti vieraasta: metsähiiri (?) kierteli paikkoja ja haki suupalaa. Kävi kurkkaamassa ihan vieressäkin että pääsisikö jakamaan makuupussin mutten lämmennyt idealle :)
28.7. Kuohkimajärvi
Heräilin aikaisin ja katselin aurinkoista aamua ikkunasta. Aamiainen maistui terassilla, sää oli mitä mainioin lorvailuun. Varaustuvan porukka lähti matkaa ennen puolta päivää, yksi kävi tuomassa roskat autiotuvan pönttöön ja jutusteli tovin ennen kuin suuntasivat laivalle, olivat tulleet edellispäivänä Mallan kautta.
Pian sen jälkeen alkoikin vastarannalla näkyä porukkaa laumoittain, ketkä rajapyykille menossa, ketkä Mallan kautta Kilpisjärvelle menossa. Muutamia kävi tuvalla kääntymässä mutta jatkoivat pian matkaa.
Samanlaisia porukoita kävi päivän aikana pari, vasta iltapäivällä paikalle ilmestyi jo bussimatkalla näkynyt porukka, joka tuli Pältsan suunnalta. Tupa oli tyhjä mutta laittoivat teltan alas järven rantaan, pitivät kai enemmän omasta rauhasta.
Siinä illan aikana kävin rajapyykillä ottamassa pari kuvaa, vaikka tuttu tuo jo olikin. Golddan suunnasta ilmestyi myös vaellusporukka joka kotiutui varaustuvalle.
Ilta ehti pitkälle kun rajapyykin suunnassa näkyi kummallinen pari epämääräisine tavaroineen. Puheesta päätellen aikuisella kaverilla oli jotain ongelmia taivaltaa ja pian nuori poika tulikin yhden rantaan leiryityneen kaverin kanssa tavaroita kantaen. Poika kyseli tuvan tilannetta ja mainitsin olevani siellä yksin. Muita olisi kuulemma tulossa juuri 5kpl joten tuvan laveri tulisi yöksi täyteen. Kotvan kuluttua yksi ilmestyikin keppien kanssa ja hiukan hankalasti kävellen. Kysyin oliko jalka mennyt mutta syynä olikin kuulemma MS-tauti joka aiheutti joskus hankaluuksia tasapainoon. Kovin varomatonta mielestäni yhden aikuisen voimin kulkea tuossa kunnossa mutta omapa on asiansa. Porukka oli kuulemma Norjaan päin menossa ja paikkoja kiertämässä, ja tovin kuluttua muut ilmestyivät Mallan suunnalta. He pistivät nuotion pystyyn ja einestivät yli keskiyöhön, itse laittauduin pehkuihin keskiyön maissa, seuraavan päivän pitäisi alkaa suht aikaisin ettei tarvitsisi läpi keskipäivän auringon matkata.
29.7. Kuohkimajärvi - Kilpisjärven retkeilykeskus
Yö kului sekalaisia kuorsauksia kuunnellessa, ei mitään uutta. Ennen yhdeksää nousin ylös ja siirryin ulos aamiaiselle, muu porukka veti vielä sikeitä. Rannalla olevat kaverit olivat jo telttaa pistämässä kasaan.
Aamiaisen jälkeen hain varusteet tuvasta ja pisti rinkan kuntoon, rannan porukka oli jo lähtenyt ja varaustuvan porukka juuri lähdössä. Vetkuttelin tovin rannan nuotiopaikalla ja katselin tyyntä järveä, tulisi kuuma päivä.
Lähdin matkaan hyttysverkko taas valmiina, puurajalle asti olisi varmasti kavereita tiedossa. Jalka tuntui alussa kohtuulliselta, lepopäivä oli tehnyt hyvää. Kuumuus iski pian pintaan ja juotavaa sai olla täydentämässä jatkuvasti. Reitti oli suhteellisen kuiva joten matka taittui siltä osin hyvin mutta ennen puurajaa polven valitus taas alkoi.
Matka puurajalta putoukselle ja reitin korkeimmalle kohdalle oli aika tuskaista kuumuudesta ja polvesta johtuen, mutta sinnittelin rauhallista tahtia, taukoja pitäen. Useampi päivämatkalainen tuli vastaan, ei ihme niin hienolla säällä. Lasku tielle oli taas aavistuksen enemmän tuskaista ja parkkipaikalle pääsy oli kuin lottovoitto. Istuin penkillä hetken rinkasta hellittäen ja tuumin, viitsisikö jatkaa oikeaa reittiä retkeilykeskukseen vai tietä pitkin. Sisulla sitten suunnistin reitille ja kiertelin pieniä nousuja ja laskuja kauniissa koivikossa, taukoja siunaantui jokaisen nyppylän jälkeen. Pitkältä tuntuneen ajan päästä Saanalle kulkeva polku tuli eteen ja viimeiset laskut kohti retkeilykeskusta olivat edessä. Hökkelikylän ilmestyessä eteen oli kaikki taas hyvin ja loppumetrit menivät lentäen, oli olo kuin voittajalla ;)
Otin huoneen alle ja riisuin vaelluskamat päältä, yksi reissu taas takana. Pesun ja lepotauon jälkeen buffetti maistui taivaalliselta, ja sen jälkeen kylmä olut terassilla mukavassa säässä... ei keksi vertausta.
Retkeilykeskus ei ollut niin täynnä kuin 2009 mutta porukkaa oli muuten mukavasti. Katselin TV-huoneessa mitä maailmalla oli tapahtunut ja iskin yöpuulle suhteellisen aikaisin, seuraava päivä olisi taas tuskallista bussissa istumista.
Vaikka jalka vinoili lähes koko matkan, ei reissusta jäänyt huonot muistot. Eikä tuttu reitti ollut tylsä, aina näkee joitain uutta. Soolona reissaaminen on myös oma taiteenlajinsa, joskus se on paikallaan ja antaa jotain omanlaista "ladetta".
Suurimmaksi osaksi täältä kai haetaan jonkinlaista akkujen latausta, saa unohtaa kaiken pinnallisen ja keskittyä elämän todellisiin perusasioihin.
Näin tuumin ainakin itse.
THE END
