13.7. Ruka - Sarvilampi
Tänä vuonna automatkaa ei kertynytkään niin tuhottomasti ja pääsimme matkaan Rukalta iltapäivällä. Rukan keskusaukio oli täydessä remontissa, näytti olevan parkkihalli ja jokin keskusrakennus rakenteilla. Porukkaakin oli aika runsaasti paikalla. Kun vesipullot oli täytetty ja varusteet päällä, suunnistimme reitin portille lämpimässä säässä. Muistin mukaan eteen tulevissa mäissä olisi taas tekemistä...
Taival portaita ja mäkiä edestakaisin oli väsyttävää, ja toisen kaverin edellisillan riennot veivät hiukan puhtia matkasta ;) Itikoita piisasi jonkin verran metsäisillä osuuksilla muttei liiaksi. Sää pysyi lämpöisenä ensimmäisen illan matkalla, hiukan kuurosadetta tiputti sen aikana.
Matkalla tuli vastaan ehkä 3-4 vaellusporukkaa, joten tuumin olisikohan loppumatkalla paljonkin porukkaa seurana. Tuskin heinäkuun loppu mitään sesonkiaika on joskin ulkomaalaisia saattaisi olla enemmän.
Mäet ohitettuamme tuli ensimmäinen uudistus reitissä eteen, tai näin ainakin luulen, ensimmäisestä reissusta on niin hataria muistikuvia ;) Reitti olisi kulkenut mäen päälle kohti kiinni olevaa kahvilaa (Kumpuvaara) ja pitkin harjua, mutta toisen kaverin mieli ei enää jaksanut taivalta joten jatkoimme hiekkatietä eteenpäin ja leiriydyimme sen viereen tulevalle lammen rannalle (Sarvilampi). Tiedä olisiko saanut mutta siinä kuitenkin yön vietimme, emme kuitenkaan olleet millään suojelualueella. Venytimme iltaa lähemmäs puoltayötä ennen kuin vetäydyimme yöpuulle.
14.7. Sarvilampi - Jyrävä (Siilastupa)
Aamu venyi päiväksi kun väsynyt porukka sai aikaiseksi nousta ulos teltasta, itsellä yöunet olivat taas pätkittäisiä. Aamiaisen jälkeen jatkoimme hiekkatietä reittiä kohti. Muistin mukaan seuraanvan laavun olisi pitänyt olla tien vieressä (ja siksemme sinne illalla suunnanneet) mutta reitti menikin hiukan metsän toiselle puolelle jossa olisi odottanut mukava tuli/laavupaikka (Kuikkalampi?). Olisi pitänyt tutkia reittiä etukäteen niin olisi tuonkin tiennyt...
Reitti jatkui metsätietä, ennen Porontimajokea eteen tuli suon ohitusta, tiheää lehtimetsää ja isoa havupuustoa. Suuntasimme eteen tulevalta risteykseltä Porontimajoelle syömään, josta vastaan tuli ensimmäiset muut tällä osuudella. Porontimajoki oli paikkana samanlainen kuin muistelin, sitä edeltävä lehtipuusto vain oli tihentynyt. Tankkasimme kevyesti koska päivän gourmee-ateria odottaisi vielä Jyrävällä ;)
Keli pysyi lämpöisen puolella koko päivän. Porontimajoelta matka jatkui aluksi hyvin metsäisessä maastossa, välillä soita pitkospuilla ylittäessä. Sitten eteen iski sitä karumpaa kuvaa: puolenvälin jälkeen maastoa oli jyrätty kunnolla ja reitti kulki parinkin hakkuualueen läpi. Ei mitään mukavaa katseltavaa. En tiedä mitään metsänhoidosta mutta en olisi kaivannut tuota näkymää.
Ennen Jyrävän ja Juuman risteystä maasto oli hiekkakumpua ja mäntymetsää, ja sää tosiaan lämmitti melkoisesti. Suunnistimme Jyrävälle menevälle "pikatielle" jota tuli ihmeteltyä melkoisesti. Oikein sepelitie aina kun oli mahdollista ja kaikenlaiset portaikot mäissä. Alkoi tuntumaan että ollaanko väärässä paikassa isot rinkat selässä kun vastaan tuli kaikenlaista kahdenkäden heiluttajaa :)
Jyrävllä oli aikamoinen väenpaljous, en tosin ihmetellyt koska päivä oli mitä mainioin päiväretkelle. Tovin rentouduttuamme ja isomman härdellin laannuttua aloimme kohentamaan nuotiota ja valmistamaan päivän ruoka-annosta, eli perinteiset savustuspussit kevyesti nuotion lämpöön ja viiniä maistelemaan #)
Illan kuluessa paikalla kävi satunnaisia porukoita paikkaa tutkimassa. Päivän aikana vastaan tulleet kaverukset ilmestyivät myös paikalle ja tuli todettua että suuntaavat samaan suuntaan, olivatpa jopa ensimmäisellä vaellusreissullaan ja vielä pohjanmaalta kotoisin. Toiselle heistä kävi siinä illan aikana vain Murphyt eli onnistui telomaan nilkkansa ja joutui hoitelemaan sitä sitein yms. Tuumi kuitenkin jatkavansa eteenpäin, ei kuulemma niin kummoinen juttu. Sisua, meinaan... ;)
Ilta venyi taas pitemmälle ja pistimme yöpuulle aika heikkoon kuntoon päässeessä Siilastuvassa, koko rakennus olisi mielestäni purkua vailla: koko rakennus vietti aikamoisesti toiseen suuntaan ja toinen kaveri oli haistavinaan homettakin. Ei ole taidettu 10 vuoden aikana tehdä mitään tuvan kunnon eteen.
15.7. Jyrävä (Siilastupa) - Jussinkämppä
Aamupäivä alkoi taas verkkaisesti ennen taipaleelle lähtöä. Toinen kaveruspari lähti matkaan aikaisemmin, olisi kuitenkin pitkä päivä edessä, kun toisella jalka vielä turvonneena. Seuraava pätkä olikin sitten ihan uutta meille ennen kierroksella käyneille, eikä aikaisemmin ollut tietoakaan että kierroksen voi Kitkajoen eteläpuoleltakin tehdä.
Reitti eteni ylhäällä rinteillä jokea seuraten, ihan hienon näköistä metsäpolkua. Ne sepelipätkät vain naurattivat ;) Reitti laski alas joen varteen ja eteen tuli riippusilta josta näkyikin jo ensimmäinen laavu (Harrisuvanto). Ennen lähteneet kaveruksetkin olivat siellä taukoa pitämässä, useamman päiväretkeläisen paistellessa makkaraa nuotiolla. Vietimme vain pienen lepotauon ja palasimme reitille, ja moikkasimme kaveruksille. Olin valmis pistämään vedon että suuntaavat Juumaan seuraavaksi mutta sain huomata íllalla erehtyneeni...
Reitti nousi seuraavaksi ihan mukavasti ja alkoivat muistikuvat taas pätkiä, en muistanut yhtään että osuudella oli niinkin paljon nousua ja laskua. Sää lämmitti turhankin paljon mutta onneksi juomasta ei ollut puutetta. Reitti kävi välillä ihan rannan kivikoissa noustakseen taas ylemmäs rinteille.
Ennen reitin erkanemista joesta eteen tuli vielä yksi laavupaikka jossa näytti olevan väkeä myös mukavasti. Suuntasimme taas rinnettä ylös verkkaiseen tahtiin, niitä alkoi päivälle olla jo ihan mukavasti. Pian onneksi Kulmakkajärveltä tuleva tuulahdus alkoi tuntua kasvoilla ja reittikin näyttää tutulta. Jussinkämpällä oli reippaasti pieniä vaellusporukoita syömässä ja illan aikana tuli muitakin jotka sitten viettivät yön tuvassa tai ulkona telttaillessa. Päivä oli ollut tarpeeksi meille kaikille joten emme suunnitelleen jatkamista Ansakämpälle. Ilta kului rennosti, mitenkäs muuten. Tapasimme myös erään vanhemman herrasmiehen joka yksinään reissasi pitempää taivalta samaan suuntaan. Häntä tulimme näkemään matkalla useamminkin. Ja vaihteeksi tuli vaelluksella tavattua tavallaan tuttuja: kotikunnastani oli taivalta tekemässä naispari joista toinen sattui olemaan pikkuserkkuni ! Aloin epäilemään kun nimen kuulin mutta en olisi itse tunnistanut. Pienet on tosiaan piirit Suomessa ;)
Tosiaan Siilastuvalta meitä ennen lähteneet kaveruksetkin sitten illan aikana ilmestyivät paikalla ja olivat hiukan hämmästyneitä että olimme kuvitelleet heidän lopettaneen matkan Juumaan.
Suhteellisen aikaisin tuli tällä kertaa suunnattua yöpuulle ja tupaankin tulleet näyttivät olevan sitä mieltä. Mitä nyt sitten 2-3 välillä tupaan tuli unet katkaisemaan kolmen vaeltajan porukka...
16.7. Jussinkämppä - Taivalköngäs
Aamu alkoi tavallista aikaisemmin, oli tarkoitus tehdä vähän pitempi taival. Muiden reissaajien tavoin aamioimme pihalla ja pakkasimme matkaan samoihin aikoihin, meidän kulkusuuntaan ei vain ollut kovinkaan montaa lähtijää. Jussilta uudelle Ansakämpälle reitti oli suhteellisen mukavaa kangaspolkua ja Oulankajokikin tuli näköpiiriin. Juuri ennen kämpälle laskua saimme myös tutun kaverusparin kiinni. Ruokailimme tuvalla ja vietimme tovin ruokalevolla. Sää ei ollut mitenkään aurikonen ja sadekuuroakin oli tullut. Lämmöstä tosin ei puutetta ollut.
Toinen kavereistani alkoi vinkaamaan siihen suuntaan että voi olla stoppi edessä kun Kiutakönkäälle päästään. Hänellä alkoi olla taipaleen kanssa tuskaa jalkojensa kanssa eikä reissu enää oikein maistunut hyvältä. Jatkoimme matkaa kuuroisessa säässä ja tulimme Kiutakönkään piiriin. Kaverini ei jaksanut laskeutua könkäälle vaan jatkoi luontotuvalle, toisen kaverin kanssa laskeuduimme ottamaan muutamia kuvia. Sadetta piisasi ja sai olla varovainen mutaisessa ja liukkaassa kivikossa.
Könkäällä oli päiväretkeläisiä jonkin verran ja luontotuvalle oli taas hulvaton highway kuljettavana. Luontotuvalla kaverimme olikin sitten jo tutkinut tilannetta ja päätti jättävänsä reissun siihen. Turhahan se on paikkoja rikkoa, ja tuli jälkikäteen todettua että päätös oli viisas, edessä olisi ollut vielä turhan hankalaa polkua kipein paikoin. Tutut vaelluskaverukset myös ehtivät tuvalle meidän aikanamme, jäi tosin epäselväksi mikä oli heidän suunnitelmansa siitä eteenpäin. Joimme kahvit, tutkimme tupaa ja jatkoimme läheiselle mökkikylälle johon kaverini oli varannut mökin pariksi päiväksi, tulisi sitten bussin kyytiin perjantaina kun olimme toisen kanssa palaamassa matkalta.
Jatkoimme kaksistaan matkaa toisen kaverini kanssa ja tuumimme että kun ei ole huonompi sää, mennään Taivalkönkäälle asti. Se sää jäikin hyväksi vain hetkeksi kun puolenvälin osuuden jälkeen alkoi satamaan oikein kunnolla. Hyvä ettei kaloja uinut vastaan ;) Reitti muuttui liukkaaksi ja alkoivat omatkin polvet tykkäämään huonoa alamäistä. Sadetta piisasi aina tuvalle asti ja tietysti lopetteli sitten. Tuvalla ei onneksi ollut väenpaljoutta joten pystyi kuivattelemaan vaivattomasti. Tapaamamme vanhenpi yksinvaeltaja oli myös siellä kuivatuspuuhissa ja oli iskenyt teltan ylös rinteeseen.
Siinä ilta kului sitten kaverin kanssa turistessa ja ilolientä nauttiessa ihan rauhassa, muita ei yöksi paikalle ilmestynyt.
17.7. Taivalköngäs - Hautajärvi
Heräsimme aurinkoiseen aamuun kun telttakaverimme tuli aamiaiselle tupaan. Hetken lekottelun jälkeen aamioimme itsekkin ja pakkasimme rinkat matkaa varten, näytti taas vaihteeksi lämpimältä päivältä taipaleelle. Ehdimme lähtemään matkalle ennen telttailijaa, oli vasta pakkauspuuhissa kun ohitimme ylärinteen telttapaikan.
Muistikuvat osuudesta taas rapisivat kun tuli taivallettua juurakkoista ja kivistä pientä polkua kohti Savilampea, taival taittui hitaasti. Savilammella näytti olevan muutama vaellusporukka kun lepuuttelin jalkojani, alkoi olla vähän vaivoja myös. Pian kuitenkin suuntasimme eteenpäin ja päätimme syödä seuraavalla laavulla (Vasaoja), joka olikin ihan hyvä idea, koska siinä syönnin jälkeen ilma alkoi taas muuttua melkoisesti ja jäimme pitämään sadetta toviksi.
Sadekuuron hellitettyä jatkoimme eteenpäin samanlaista hankalahkoa pikku polkua, montaa askelta ei pystynyt ottamaan ilman jalkoihinsa katsomista. Lämmin sää ja hiukan soiset maisematkin välillä toivat mukaamme ihan riittävästi kaikenlaista inisijää ja pörisijää, ja sääkin alkoi hiostamaan. Perttumakosken laavu oli kuitenkin kohta edessä ja yksinäinen vaellustuttumme olikin siellä itse myös lepohetkellä. Siinä turistiin hetken kaikenlaista ja jatkettiin sitten eteenpäin, hänen lähtiessä hiukan ennemmin. Polku muuttuikin huomattavasti mukavemmaksi kun reitti erkani joesta ja palasimme mäntyisille metsäpoluille. Kansallispuiston rajalla kaverimme olikin taas itse huilaamassa, oliko sitten lämmin sää syynä. Kuljimme läpi pusikkoisen alueen ja tulimme itselleni tutulle hiekkatielle jota saisikin sitten kulkea taas tarpeeksi. Oli myöskin kiva nähdä nyt todellisuudessa mistä reitti kulkee koska viime reissulla tuli kuljettua omia teitä. Muutaman tien ja yhden luonnonpellon (?) jälkeen aloimme olla Hautajärven luonnontuvan takana ja siitä sitten vaellustuttumekin kanssa kävimme kurkkaamassa mitä sillä oli tarjottavana. Oli vain mennyt kiinni joitakin minuutteja sitten joten oli tyydyttävä vielä yhdeksi illaksi omiin eineksiin.
Pystytimme teltat takamaastoon, ruokailimme ja jutustelimme nuotion äärellä pitkälle iltaan.
18.7. Hautajärvi - Ruka
Aamulla heräsimme aikaisin, oli ollut kostea ja hiukan viileä yö, unikaan ei oikein ollut maistunut. Pakkasimme teltan ja rinkat kasaan, ja suunnistimme luontokeskuksen kahvilaan aamiaiselle. Se maistuikin vaihteeksi hyvältä vaikka olikin ihan perinteinen. Tutkimme keskusta ja siirryimme pihalle bussia odottamaan muutamaksi tunniksi. Vaellustuttumme siinä sen aikana oli sitten lähdössä eteenpäin kohti Sallaa ja toivottelimme hyviä reissuja.
Pääsimme taas matkaan tyhjässä bussissa kohti Rukaa, muutama reissulainen tuli matkalta ennen Käylää jossa lomalaisemme odotti muutaman muun matkalaisen kanssa. Hänellä oli mökkipäivät sujuneet rennosti, vaikka paikat olivat vieläkin kipeinä.
Bussi kiersi Juuman kautta ja pääsimme siinä sitten ensimmäistä kertaa porokolarien tilastoihin mukaan: hiukan Juumalta lähdön jälkeen vastaamme käpytteli vasenta puolta yksinäinen poro joka sitten sai jostain syystä harakiri-ajatuksen päähänsä ja hyppäsi bussimme eteen viisi metriä ennen kohtaamista. Hengissähän tuo oli vielä tilanteen jälkeen mutta varmasti jalat poikki ja sisuskalut rikki. Joku paikallinen matkustaja otti yhteyttä jollekulle poromiehelle että tulisi päästämään hengiltä mutta vartin siinä odoteltuamme jatkoimme matkaa, poro oli pyrkinyt matkaan ja oli kuitenkin tien reunassa.
Matka taittui Rukaa kohti ja niitä poroja riitti sitten useamminkin matkalla, olivat oikein "kansanvaelluksella" näemmä...
Rukalla suunnistimme autolle ja latasimme rinkat sisään. Ruokakin alkoi maistumaan joten kävimme syömässä hiukan puhtaammat päällä ja aloimme suunnittelemaan mitäs sille päivälle vielä tehtäisiin. Ennen Rukalle käännöstä olin nähnyt lomamökkien mainoksen ja päätimme sitä lähteä katsomaan, tiedä olisiko ketään meistä enää kiinnostanut matkaa jatkaa sinä iltana, varsinkin kun toisen kaverin kanssa olitiin reissusta rähjääntyneitä. Matkailumaja Heikkala olikin sitten ihan mukavan näköinen paikka ja siihen päätimme jäädä, mökissä oma sauna ja kaikki. Paikka tuntui olevan hiukan täynnä kun oli Rukarokkikin alkamassa samana päivänä, mutta meille vielä tilaa löytyi. Tutkimme tupaa ja haimme lähikaupasta einestä ja juotavaa illan kuluksi. Ilta kului saunoessa, kaverin riehaantuessa lentopallosta TV:ssä, Suomi taisi antaa Espanjalle köniin ;)
Loppuilta kului grillatessa makkaraa kodassa jossa kävi muutamia muitakin samoissa puuhissa.
Vaikka Rukarokki kuuluikin joskus paikalle, ei se juuri häirinnyt illan rauhallisuutta. Enemmän tästä irti sai kuin ensimmäisestä kierroksestamme, joskohan tänne tulisi vielä kolmannenkin kerran tultua...
THE END
