1. päivä: Kilpisjärvi - Saanan päivätupa
Kello 1800 taas Kilpisjärvellä, rinkat selkään ja Saanan pohjoispuolen kautta
matkaan. Loivaa nousua yli ja Saanan taakse päivätuvalle. Matkaväsymys iskee
päälle joten yövymme päivätuvalla.
2. päivä: Saanan päivätupa - Saarijärvi
Utuisessa aamussa taipaleelle, syksyinen sää. Päädymme varsinaiselle reitille ja
jatkamme pohjoista kohti. Reitti on kumpareista ja kivistä, sateen takia osaksi
kuraista. Pääsemme tuvalle aikaisin mutta jäämme kuitenkin yöksi, kiire ei ole.
Tuvalla muutamia taivaltajia, sää pysyy pilvisenä.
3. päivä: Saarijärvi - Meekojärven autiotupa
Pilvisyys jatkuu ja sade alkaa palan matkaa taivallettuamme. Kuonjarjoen
tulvalla pysähdymme einekselle ja kuivattelemaan. Jatkamme eteenpäin
Meekojärvelle, reitti on kivistä ja kumpareista, eteenpäin ei paljoa näe.
Meekojärvi näkyy vihdoin aavan laskun päässä. Mökillä pari taivaltajaa on juuri
lähdössä matkaan. Iskemme eväitten kimppuun, iltapäivällä saamme parin
tupakavereiksi.
4. päivä: Meekojärvi - Pihtsusjärvi
Aamu taas sateinen ja pilvinen, eteenpäin näkee kuitenkin enemmän kuin
edellisinä päivinä.
Muutamat alkukilometrit lohkareikkoa, hiukan kangaspolkua ja taas kuraiseen ja
kiviseen nousuun.
Joen ylitys lohkareitten väliin pystytetyiltä silloilta ja loivaa nousua taas.
Sää selkenee mitä lähemmäs tupaa pääsemme. Loppumatkasta liukasta kivikkoa ja
kuraista polkua. Tuvalla taas pari vaeltajaa, iltaa kohti tupa täyttyy.
5. päivä: Haltin huiputus
Sää on puolipilvinen kun lähdemme Haltia huiputtamaan. Puolessa välissä aurinko
pilkottaa kunnollakin ja huipun rinteiden lohkareiden jälkeen näkyvyyttäkin
riittää. Tupakaverimme olivat valittaneen näkyvyyttä edellisenä päivänä.
Takaisin tuvalle päästyämme sää taas pilvistyy ja jotkut uudet vaeltajat
joutuvat taas pilviseen huiputukseen. Illansuussa lähtee vielä pari vaeltajaa
huiputukseen, vaikka näkyvyys on selvästi huono huipulla. Illalla alkaa pieni
kuumeilu vaikken mielestäni ole kylmyyttä kokenutkaan. Petikaveriksi pari
hörppyä mallastuotetta ja saan unenpäästä kiinni täyteen tupatussa tuvassa.
Alkuyöstä tupaan rymistelee huiputukseen lähteneet vaeltajat ja parin emäntä
valittaa kaatuneensa ja teloneensa kätensä. Sen siitä saa... Parin kilometrin
päässä olevasta poromiesten tuvasta soittamaan ja helikopteri pilaa vielä
muutaman tunnin yöunesta. Isken vielä tabun huuleen kuumetta hellittämään.
6. päivä: Pihtsusjärvi - Somashytta
Aamulla kuumeilu on hellittänyt ja pääsen taas virkeänä taipaleelle.
Puolipilvinen sää ja pieni tihkusade alussa eivät pilaa päivää, puolessa välissä
aurinko taas paistaa pilvien takaa. Joen ylitys ja kivikkoinen taival rantaa
pitkin, välillä horisontissa ei näy muuta kuin kiviä. Pieni lasku viimeiselle
Suomen puolen autiotuvalle Kopmajoelle. Katselemme kämpän ja jatkamme rajan
ylitykseen joen yli. Tasaisen pätkän jälkeen järven rannalla näkyy harvinaisuus,
Norjalainen autiotupa/varaustupa -yhdistelmä Somashytta. Mökki on tasokas: näkee
että norjalaisilla on omat perinteet näissä asioissa. Illalla tupaan tulee
norjalainen emäntä parin lapsensa kanssa ja laittautuvat nukkumaan
kerrossänkyihin omaan huoneeseensa, itse kömmimme ylisille.
7. päivä: Somashytta - Mollesjohkan kupeella
Aamulla aikaisin matkaan, on pisimmän etapin päivä. Aamu on vielä pilvinen mutta
paranemaan päin. Sää kaunistuu keskipäiväksi, aurinkoinen muttei liian lämmin.
Tasaista riittää kilometreittäin, ensimmäisen kolmanneksen jälkeen alkaa loiva
nousu koilliseen päin. Nousujen jälkeen eteen iskee ehkä kauneimpia
autiomaastoja, joita olen nähnyt. Reitti kääntyy itään ja alas, näemme
ensimmäisiä pilkahduksia Reisadalenin laaksosta. Reitti jatkuu vielä kilometrejä
loivasti rinnettä ennen kuin kääntyy jyrkkään laskuun. Laskeudumme rehevään
laaksoon vaivaiskoivujen, männiköiden ja vihdoin sekametsän seasta. Saavumme
vaatimattomalle kyltille ja soratielle, jota jatkamme reitin mukaan tietä pitkin
joen kupeeseen.
Iltapäivä alkaa olla pitkällä joten tuumimme ensi iskevämme leirin pystyyn,
mutta saamme sitten kuitenkin idea vetää Mollesjohkalle veneellä, veneyrittäjän
suostuteltua. Paikallinen iskee ruhtinaallisen taksansa esille, mutta päätämme
kuitenkin käyttää palvelua, pääsemme siten kuitenkin Mollesfossen -putouksenkin
lähemmin katsomaan koska se sijaitsee toisella puolen virtaa, jonka yli ei ihan
helposti jälkikäteenkään tuumittuna olisi päässyt. Pienten puolivälin ongelmien
jälkeen pääsemme "mollille" ja toteamme putouksen koon. Jatkamme vielä hiukan
ylävirtaan yrittäjän suosittelemaan "leiripaikkaan" ja hyvästelemme kitupiikin.
Iskemme leirin pystyyn hetken raivauksen jälkeen ja pikaisen ruokatauon jälkeen
hyttysten kanssa kömmimme yöpuulle. Yöllä tulee sadetta ja tuulta kunnolla, ja
uusi telttani saa todellisen tulikasteensa, josta se suoriutui hyvin arvosanoin.
8. päivä: Mollesjohka
Pidämme päivän leiriä. Aamu on kostea yön puhurista, mutta pian aurinko
pilkottaa ja lähdemme tutustumaan alueeseen. Pari kilometriä ylävirtaan
sokkeloista ja tiheää rantakasvillisuutta, tulemme Vuomadathytta -päivätuvalle joka on
hiljaisessa joenkohdassa. Ranta on selvästi veneilijöiden suosiossa, tiedä
tulisiko kalaakin jonkin verran. Käymme myös alavirrassa ottamassa pari
silmäystä ja kuvaa Mollesfossenista vastarannan puolelta, kauempaa katsottuna
putous pääsee paremmin oikeuksiinsa kokonsa puolesta. Puolivälin krouvissa kun
olemme, tulee joessakin pulahdettua, meikäläisen makuun tosin hiukan kylmä
uimapaikka. Sää pysyy iltaan asti mukavana, ja saan mainion kuvan
leiripaikastamme alavirtaa pitkin.
9. päivä: Mollesjohka - muutama kilometri alavirtaan
Lähdemme taas lähempänä puoltapäivää paluumatkalle, sää suosii ja saamme hiukan
makua "pohjoisen tropiikista" valtavien saniaisten keskellä reittiä etsien.
Reitti tosin on sen verran kulunut että merkkejä on turha katsella
kasvillisuuden seasta. Aikamme vaellettua tulemme todelliselle hiekkarannalle,
jolloin molemmilla iskee taas lomailuvaihe päälle. Ja eikun leiri pystyyn ja
paikasta nauttimaan. Joki on suht leveä tältä kohdin ja vastarannalla nousee
200m pystysuora rinne tasaiselle. Näyttävä paikka. Iskemme nuotion pystyy -
aikamme märkiä puita sytytellen - ja röhötämme mäntyisellä rannalla nuotion
ääniä kuunnellen. Iltapäivän kohdilla veneellinen iloisia norjalaisia iskee
rantaan, aikoivat kai pitää iltaa, mutta hetken turistuamme ja isäntien
leikattua votkaa maisteltuamme vene seuruineen jatkaa omia menojaan.
Päivä kääntyy iltaan ja ilta on edellistään kauniimpi. Päivä kun tuli lähes
löhöttyä, seuraavassa se taas tuntuisi...
10. päivä: Reisaelvan varrella - Somashytta
Aikaisin ylös, aamiainen suuhun ja taipaleelle. Sää suosii vieläkin, hiukan
pilvisempää eikö liikaa lämpöä. Joen varsi muuttuu metsäisemmäksi ja
harvemmaksi, mitä lähemmäs paljakalle nousua pääsemme. Tulemme taas soratielle,
jota etenemme aina tutulle viitoitukselle, ja kitupiikin ohi... Lähdemme
jyrkkään nousuun ja alkaa jaloissakin jo tuntua. Etenemme suht hitaasti,
säästellen koska matkaa vielä riittää. Joskus tällöin - vai olisiko ollut
edellisenä iltana - tulee mieleen että reitistä voisi kartan mukaan, ja
tulomatkan perusteella hiukan suoristaa ja lähdemme nousun jälkeen suorempaa
kohti tuttua autiotupaa. Reitti paljastuu kuitenkin hiukan hankalaksi kuin
tuloreittimme, kivikkoa ja lampia riittää kierrettäväksi, varpuja ja muuta
hidastetta löytyy joka askeleelle. Sisäisen kompassin avulla pääsemme kuitenkin
tutulle reitille taas ajan kanssa ja taival jatkuu. Loput kilometrit alkavat
vain painaa jo ja loppumatka venähtää pitkälle iltaan. Tuvan tultua näköpiiriin
on mieli jo korkealla: homma on voiton puolella ja vahvasti.
Tuvalle päästyämme - reippaan 35km ja vajaan 12h jälkeen - pari susikoiraa
tervehtii meitä iloisesti kunnon "räksytyksellä". Tuvalle on tullut
päivämatkalaisia samaista paluureittiämme viistäen ja hevosvaunun kanssa.
Tuvalla istuu iltaa puolisenkymmentä norjalaista ja ruotsalainen vaeltaja, jotka
turisevat omiaan. Päivä oli sen verran rankka että suomalainen sisu iskee taas
päälle. Kamppeet nurkkaan ja pesulle viereiseen järveen jo kylmenevän illan ja
hyytävään veteen. Tuvan lämmössä viihtyvät eivät olleet uskoa silmiään kun
palasimme tupaan. Kylmäähän se oli mutta tuntui niin eetvartilta että! Lämpöistä
päälle ja einestä taas suuhun. Päivämatkalaiset lähtevät illan edetessä ja
jäämme turisemaan ruotsalaisen kanssa niitä näitä. Kaveri kertoi tulleensa
Kautokeinosta Kalottireittiä pitkin eli samaista reittiä. Oli kuulemma toinen
kerta kun reittiä kulkee ja koko reitin oli taas tarkoitus kulkea. Kun aikaa on
niin miksei. Oli vain tällä kertaa loukannut jalkansa jo tällä välillä ja jatko
oli otettava varovasti, saattoi olla että jättää leikin kesken Abiskossa. Ilta
sujuu ruotsi/englanti -sanaleikin merkeissä, ja moneenkin kertaa tulee ilmi että
hänelle tämä suomalaisten vaelluskulttuuri on siitä outoa että yleensä
autiotuville saavuttuaan, kaikki ovat jo iltayhdeksän jälkeen vaaka-asennossa.
Tähän palataan vielä, on aika toisen lentävän lausahduksen...
11. päivä: Somashytta - Pihtsusjärvi
Lähdemme matkaan taas suht aikaisin vaikka paluumatka onkin suunniteltu
tulomatkan mukaisesti. Kaverimme jää vielä tuvan mukavuuksille ja toteamme että
eiköhän vielä matkalla tavata. Aamu on taas mukava, ja matka etenee mieluisasti,
vain toisesta näkövinkkelistä nähtynä. Tuvalle pääsemme suht aikaisin ja tuvalla
odottaa taas muutamia pareja ja perheellinen Haltin huiputtajia. Telttojakin on
paikalle ilmestynyt puolisenkymmentä. Iskemme tupaan ja einesten laittoon. Tuli
muuten ihmeteltyä että kun porukka tulee parin päivän reissulle "tupalomalle"
Haltia tutkimaan, miksi reppuun eksyy vain pelkkää kuivaeinestä ? Kovin oli
nälkäisen näköistä porukkaa kun kokkasimme pinon lettuja täytteellä ja vielä
jälkiruuaksi vadelmahillon kera. Kun on täyspalvelun autiotupa, mikseivät sitten
ota hyötyä irti. Iltaa kohti tupa täyttyy taas mukavasti, ei tosin edellisen
kerran veroisesti. Samaisena alkuiltana kaverimme edelliseltä tuvalta ilmestyy
myös paikalla ja turistuamme iskee teltan pystyyn. Ei tainnut jalka olla vielä
kunnossa.
12. päivä: Pihtsusjärvi - Meekojärvi
Puoliltapäivin matkaan taas aurinkoisessa säässä, reittikin on taas alun kivikon
jälkeen mukava taivaltaa. Meekojärven autiotupaa lähestyessämme tulee taas
muutama hyvä otos, sään suosiessa. Autiotuvalla on jo pari päiväänsä
lopettelemassa ja iltaa viettäessä, jäämme tekemään samaa kun pari lähtee vielä
Saivaaran huiputtamaan. Itseäni ei kumpare oikein iske joten isken taas
lomavaihteen päälle illasta nauttien. Samalla yksinäinen kaveri iskee myös yöksi
tupaan ja turisemme niitä näitä. Tuvan kupeeseen iskee vielä illan aikana
luullakseni Italialainen pari, ja ilta alkaa aikaisin kääntyä vilpoisaksi.
13. päivä: Meekojärvi - Saarijärvi
Aamupäivän aurinkoon taas suunnistaessamme edellisen päivän yksinäinen vaeltaja
laittaa myös suunnan paluusuuntaa, ei kuulemma oikein matka enää iskenyt.
Löntystämme kimpassa auringon paistaessa lämpimästi ja taas puolessa välissä
pidämme einestauon Kuonjarjoen tuvalla. Jatkamme hiukan tuntemattomampaa
reittiä kohti Saarijärveä, koska tulomatkalla näkyvyys oli niin heikko. Reitti
alkaa parin kumpareen jälkeen laskeutumaan kohti tupaa ja Saanakin pilkottaa jo
horisontissa. Tullessa ei näkynyt kuin 500m eteen tai taaksepäin. Tuvalla on
tällä kertaa enemmän vaeltajia, ja pari lisää kalottireitin vaeltajaa
englannista ja Hollanista, muistaakseni. Ilta painaa päälle ja tupa hiljenee.
Alkuillasta saamme taas tutun vieraan ovelle ja todettuamme että samainen
ruotsi-vaeltajahan siellä kurkkii, kaikilla kolmella pääsee naurukohtaus päälle:
keitäs siellä autiotuvassa taas vetää vaaka-asennossa koisaa alkuillasta !
Taitaa nauruhermojakin jo matka painaa... Kaverimme jatkaa matkaansa vielä
eteenpäin, joten heitämme taas hyvästit, josko enää näin lähellä Kilppistä häntä
enää näemme. Ilta taas hiljenee ja sahaamme hirsiä mukavasti... jollei olisi
ollut sitä yhtäkin moottorisahan käyttäjää. Väsymys kuitenkin voittaa ja uni
maistuu pian.
14. päivä: Saarijärvi - Kilpisjärvi
Lähdemme matkaa suht aikaisin että jäisi päivä aikaa "sivilisaation" pariin.
Aamu näyttää tulevan sään ja sadetta alkaa tulla jo tunnin jälkeen. Törmäämme
sittenkin vielä tuttuun hahmoon kun pääsemme kapeaan norja-suomi
rajaleikkaukseen. Teltan aukosta ilmestyy - ääniä kuultuaan - tuttu naama.
Heitämme kommentit että Kilpiksellä vielä nähdään. Matka alkaa taas laskea
kurakoiden ja kivikoiden keskellä, ja sitten alkaa se klassinen viimeisen päivän
kirous, tällä kertaa rännän sekainen sade vaakatasossa. Oli sitä aurinkoa jo
piisannutkin... Loppumatka koivikon ja liukkaan kivikon keskellä aina kaupalle
asti ja voitiin todeta että matka oli ollut loistava. Rahanyörit löysinä ja
kaupan herkkuja repussa - ja pussissa - taivallamme vielä pari kilometriä tietä
pitkin retkeilykeskukselle tupaa vuokraamaan. Huoneessa iskemme rinkat nurkkaa
ja suihkun jälkeen aterian ääreen. Siinä jälkiruokakahveja ryystäessä pihaan
iskee taas tuttu kaverimme ja istumme hetken kahvilla. Ruotsipoika jatkaa vielä
Kuohkimajärvelle ja vapaaseen saunaan joka siellä viimevuoden tietojemmekin
mukaan on, ja käytettyäkin tuli. Viimeiset hyvästit ja omaa saunaa varaamaan.
Siinä sitten jostain korvakuulolta kuulemme että Kuohkimajärven
sauna/puuvarastorakennus on purettu ja uutta ollaan rakentamassa. Hiukan veti
hymy päälle, olisihan sitä kaverille saunan suvainnut.
Varaamme sitten rantasaunan käyttöön, jotta saadaan reissulle kunnon lopetus.
Sää näyttää saunan portailla vilvoitellessamme synkistyvältä mutta olutpullo
kädessä ei maalliset asiat paljon paina. Ilta kuluu huoneella töllöttimestä
uutistapahtumia ihmetellessä.
Illan kuluessa heitämme vielä sauhut pihalla katsellessa järven laineita ja
Meekon rinteitä. Parin viikon reissu tuntuu tässä vaiheessa menneen niin
nopeasti, ja kuitenkin tuntuu että tuli jossain käytyäkin ja paikkoja nähtyä.
Niitä harvoja kokemuksia joita en varmaan koskaan unohda.
THE END
