Varustelistani

Ensimmäisen vaelluksen marjanpoimijasta on tullut tähän päivään mennessä grammaviilari, joka ei enää suostu ylimääräistä kantamaan tunturien yli. Olkoon sitten hernekeitto ja nötkötti purkissa tai tarvikepussi maailmanlopun varalle, ne jäävät suosiolla kotiin. Reppuun tungetaan vain todella tarpeellinen. Jos jotain piristystä halutaan, sen tulee olla sisäisesti nautittavaa. Kyllä vaelluskohteen pitää tarjota sitten se muu nautinto... Kommentit ovat vain omia mielipiteitä. Jos joku saa listastani ideoita, kivat hänelle.
Alus- ja välikerros	Kerrastot	Haglöfs A10 ja A20 -kerrastot tulivat itselläni mukaan kuvaan vaelluksille suht aikaisin, enkä usko siirtyväni muunlaisiin hetkeen. Yhden Sastan Pikko -kerraston ostin täydennykseksi pitkiin kerrastoihin (sain alennusta ;) muutama vuosi sitten ja tuntuu yhtä hyvältä. En ole erimerkkisissä hikikerrastoissa juuri laatueroja huomannut, hiki kulkee läpi mukavasti ja tuuletus kestää oman aikansa.
	Sukat	Tennissukat saivat jäädä kaappiin kun hankin ensimmäiset Bridgedale:n sukat. Siitä olen jatkanut lisäämällä Lorpen:ia ja X-socks:a mukaan. Uudistuksena olen muutama vuosi sitten siirtynyt alusukan (liner) käyttöön, tämä auttaa selvästi (ainakin itselläni) jalkojen pysymiseen kuivempana.
Ulkokerros	Takit	Arc'teryx Beta SL on viimeisin hankinta, eBay -ostos tuli edullisemmaksi kuin esim. Haglöfs LIM ultimate kotimaisista alan liikkeistä. Marmot PreCip alkoi sanomaan sopimusta irti useamman vuoden palveluksen jälkeen, Precipin materiaali on alkanut lohkeilla olkapäiltä ja niskasta, juuri sieltä missä sade "parhaiten" tuntuu. Goretex Paclite vakuutti heti ensimmäisissä sateissa eikä viileässä säässä kaipaa "hengitysaukkoja" kainaloissa. Marmot Chinook pysyy aina mukana, ei paljon tilaa vie taskussa. Lämmöstä riippuen alla on sitten Haglöfs A010 T-paita tai A020 poolopaita
	Housut	Tämäkin yhdistelmä on viilautunut nyt parin vuoden jälkeen ehkä parhaiten toimivaksi: Marmot Cirrus ja Fjällräven Sipora. Cirrus on 3-kerros Gore-Tex XCR, mutta yllättävän kevyt sellainen. Mallihan taitaa olla puhtaasti naisten, mutta kun ei olla mitään äijä-kokoa niin istuvat hyvin. Mallissa on hiukan vahvistuksia, joten käyttökestävyyttäkin pitäisi olla. Kevyempään kulkemiseen sitten Siporat ovat kuin unelmat: lahkeen pituuttahan saa "leikattua" kahdestakin kohtaa, ja kangas on kevyttä ja kuivuu todella nopeasti. Miten on kestävyyden kanssa, jää nähtäväksi.
	Kengät	Ensimmäiset kenkäni olivat Nokian vuorelliset saappaat. Niillä tuli kuljettua parit vaellukset, ja jälkikäteen olen ihmetellyt ettei käynyt hassummin. Rakkoja tuli mitä tuli mutta tukevuudesta ei voi puhua. Seuraavat olivat Viking-merkkiset (mallista en osaa sanoa) jotka istuivat jalkaan todella hyvin. En muista saaneeni niissä yhtään rakkoa, ikinä. Näillä tuli vaellettua myös Saarijärvellä mutta kuten jorinoista voi lukea, tämä ei ollut hyvä idea... 2003 hankin Meindel:n Borneot, jotka olivat sitten todellinen vikaostos, joiden seurauksista voikin taas ihmetellä jorinoista. Täysnahkaiset tulisi muokata omaan jalkaan omin rutiinein, mutta voin sanoa että tämä kenkä kyllä muokkasi jalkojani. Voi olla että vikaa oli molemmissa muokkaajissa mutta tosiasia on että kengät jäävät nyt hyllylle tai toimitan johokin SPR:n keräykseen. Ovat sen verran jo kuluneet että kellekkään muuten kelpaa. Nyt on käytössä edulliset Jalaksen Drylockit. Kevyet ja mukavat jalassa, ja varpailla on mukavasti tilaa. Tukevuus ei ole samaa tasoa kuin markkinoiden vakiokengissä, mutta viikon testin jälkeen en vielä keksi mitään huonoa sanottavaa. Kahlauksia varten tuli hankittua 2003 Hiko:n Flexi -mallit. Toimivat mukavasti suojana ylityksissä eikä tarvitse murehtia että tossu lähtee jalasta. Ainut miinus tietysti käytettävyydestä, sama kenkienvaihtorutiini joka ylityskerralla. Mutta eihän siellä kilpailemassa olla, eihän ?)
	Muut	Lakiksi piti saada tarpeeksi isolippainen aurinkoa pimentämään. Fjällrävenin Alongi jäi käteen yhdeltä tarvikehakumatkalta ja on osoittautunut käyttökelpoiseksi. Niskasuoja tosin ei juurikaan peitä ja aurinkoisella säällä kaipaa muutakin suojaa. Hanskat ovat jo iäkkäät Lafuma:n pyörähanskat Windstopper-kankaalla. Toimivat märkänäkin kohtalaisesti, kuivuminen tosin ottaa oman aikansa.
	Rinkka	Golite Speed siirtyi taka-alalle kun hankin Haglöfs Matrix 50:sen. Kun Golitea joutui jatkuvasti pakkaamaan äärirajoille (n. 18kg), alkoi sen vaatimaton kantolaite tuntua hartioissa. Matrix tuo painoa lisää vajaan kilon mutta kantoväline on selkeästi mukavempi ja kunnolla pehmustettu. Plussaa oli myös mahdollisuus jakaa päätila kahteen osaan. Ensimmäinen vaellus takana (Toriseno 2010), n. 83km ja kantolaite hyväksi todettu, tulee pysymään vakiovarusteena jatkossa. Vanha Deuter Aircontact 75+10 on vielä varastossa mutta tosiasia on etten saa sitä kunnolla istumaan selkääni edes minimi-säädöin. Eli pitäisi pistään parempaan kotiin...
	Teltta	Uskollinen 3 hengen Robens Shrimp (malli hankittu 2001) on nähnyt kaikenlaista matkoillamme eikä ole kertaakaan pettänyt. Painoahan tuolle paketille tulee mukavasti mutta puolitettuna paino ei haittaa. Nykyisistä valmistajan tuotteista en osaa sanoa, ja voi olla että jos nyt pitäisi hankkia tuon kokoista, tulisi maksettua "hiukan" enemmän ja suunnattua katse Hilleberg:n ja Hellsport:n tuotteisiin. Ensimmäiseksi sooloratkaisuksi tuli hankittua MSR:n Zoid 1. Lähinnä hain kevyttä ja edullista, joka tunnetusti takaa sen että laadussa pitää olla jotain vialla. Mutta tästä mallista en ole sitä vielä päässyt sanomaan. Maahantuoja Viave:lta sain esittelymallin edullisesti ja henkilökohtaisesti testattuna on Pältsan paripäiväinen vaaka-sade ja Sarekin viikon aurinkoloma. En keksi mitään huonoa sanottavaa, mitä en keksisi teltassa olosto muuten tuollaisilla säillä. Todettakoon sen verran että tilaa ei sisällä ole kovin kummoisesti, en osaa kuvitella sinne edes 180cm kaveria nukkumaan. Meikäläistä tuo ei haittaa...
Univehkeet	Makuupussi	Jos ei lasketa mukaan kahden ensimmäisen vaellukseni tusinapussia mukaan, voisi sanoa että kolmas toden sanoo. Ensimmäinen makuupussini oli Haglöfs:n tuhti kuitupussi. Pussi jäikin sitten kaappiin jo seuraavan vuotena kun hankin Ajungilakin Kompact -pussi, joka oli selvästi käyttökelpoisempi säästä riippumatta. Sitten alkoi grammanviilaus ja reppuun löysi tiensä Joutsenen Quantum 600 untuvapussi (ensimmäinen malli), sain vaihteeksi lähes puoleen hintaan soiteltuani myyjille perään, koska M koon pussia tuntui olevan hankala löytää. Pussi on kuin tehty meikäläiselle koon puolesta. Kosteus ei ole ollut ongelmana kertaakaan.
	Makuualusta	Pientä seikkailua on tälläkin osalla ollut, solumuovista ilmaan on kuitenkin tie kulkenut. Muutaman viimevuoden käytin halpahallimaista 6-lokeroista ilmapatjaa, jossa täyttäminen ja tyhjentäminen oli aina oma rituaalinsa. Täksi vuodeksi hankin kaverilta näkemäni Exped:n Airmat -mallin joka tuo taas grammoja alaspäin. Ainut miinus edelliseen on se että ilmatiloja on vain yksi ja rikon sattuessa koko patja on tyhjä. Vanhassa mallissa yhden lokeron tyhjentyminen ei vielä yöunia vienyt... Siinä vika vain oli perinteiset tulppaventtiilit, jotka alkoivat ajankuluessa vuotamaan enemmän ja enemmän.
	Sisäpussi	Cocoon coolmax tuli kerran mukaan untuvapussin kaveriksi ihan siitä syystä että säästyisi pussin pesulta mahdollisimman kauan. Tuo kun menee sitten kunnon pesulaan ettei tule kämmättyä untuvan kanssa. Sisäpussi antaa myös hiukan lisää eristävyyttä, tosin tämä coolmax ei ole siihen paras kangas.
Ruokavehkeet	Keittoastia	Trangia erilaisina setteinä on kuulunut vakiokalustukseen jokaisella vaelluksellani. Alussa lainakappaleena ja Marinolia käyttäen, mutta 2003 hankin mini-version ja kaasupolttimen, jolla saa keitokset aikaan helposti ja nopeasti. Kätevyydessään tämä setti on parhaasta päästä mitä olen nähnyt.
	Kaasupoltin	Primuksen Technotrail piezolla on kätevä vehje keittopuuhiin. Kaasupatruunan käyttö on itselleni paras ratkaisu, kun ei tule talvipakkasilla taivallettua. Pitkän päälle polttonesteellä toimivat ratkaisut olisivat tietysti parempia mutta sen verran kun itse tulee vuoden aikana taivalta tehtyä (eli max. 2 viikkoa), ei tuolle ole oikein perusteita. Plus niissä ratkaisuissa huolto vaatii hiukan enemmän tekemistä.
	Ruokailutarpeet	Savotan kippo/kuppi -setti ja Fiskarsin tarjoilulusikka on kevyt ja helppohoitoinen ratkaisu. Sillä saa sörsselit ja keitokset suuhun, ja muu meneekin sitten käsipelillä ;) Kuksa, tai pahkakuppi, ei ole vielä löytänyt itseään rinkkaani. Mutta nyt on oma tekele lähes valmiina ja aika näyttää onko siitä muovin korvaajaksi. Kuksahan on enemmän "mielentila" kuin välttämättömyys nykyaikana, mutta todettakoon että kyllä itsekkin miellän sen perusvarusteisiin vaelluksien nuotioille...
	Juomapullo	Sigg Classic 0.6L on toiminut ja tulee toimimaan niin kauan kuin kyljet kestävät satunnaista tippumista kivikkoon.
Tarvikkeet/laitteet	Tuhatpussi	Tarvikepussi - tai tuhatpussi - on aina tarpeellinen pitämään pienen sälän kasassa, varsinkin kun rinkassa ei niille muuten paikkaa löydy. Sisältö riippuu sitten suurimmaksi osaksi siitä mihin ollaan suuntaamassa. Hyttysmyrkyt, ensiapu ja hygienian tarpeet nyt ainakin kulkevat aina mukana. Haglöfsin 5L Watatait Drypack on kätevä pussi pitämään tarpeet kuivina ja jos on tarvis, saa sillä vettäkin noudettua. Vanhasta toilettilaukusta ei voi samaa sanoa ;) Ja vinkki niille jotka - allekirjoittaneen tavoin - ovat kuljettaneet käsipyyhettä rinkassaan, pieni Arena:n Microfiber -pyyhe on kuin tehty vaeltajan tarpeisiin. Ei se mikään saunapyyhe ole mutta kuivaa kyllä isommankin äijän.
	Vaelluskeppi	Leki Sierra Photo on mukava lisä kun tulee taivallettua epätasaisessa maastossa jossa kaatuminen voisi pilata päivän. Siihen voi aina turvata sen verran että jalka kulkee kepeästi kivikkojen yli. Ja saa sitten myös itsensä välillä kuviin ;)
	Kamera	Canon IXUZ ASP-filmisenä toimi todella hyvin usean vuoden. Sitten alkoi jurppimaan se maksaminen, joten siirryin digiaikaan Olympus SP-350 -mallin mukana. Malli toimii AA-paristoilla tai omalla akkumallilla, tai sitten ladattavilla AA-akuilla, joilla pääsee mukavasti viikon aikana kuvaamaan. Hätävaraksi vain normaaliparistot niin muuta ei tarvitse kantaa.
	Kiikari	Joskus on mukava päästä tutkimaan paljakkaa ja vuorenhuippuja lähempääkin joten hankin Konus:n mono-okulaarin. Se ei taskussa paljoa paina.
	Kello/kompassi	Kun kerran kello, miksei kompassikin. Suunto Observer on kulkenut ranteessa säässä kuin säässä ja jos titaanikuori ei kestä niin veikaisin että takuuna tulee uusi tehtaalta ;)

Ylös
Vaelluskertomukset
Etusivu