20.7. Kilpisjärvi - Saanajärvi
Ilta-aurinko oli vähitellen laskussa kun päästiin pitkän ajopäivän päätteeksi Kilpisjärvelle ja Saanan juurelle. Kohteeksi otettiin Saanajärven eteläpuoli kiertäen Saana pohjoisesta ja teltan pystytimme lähelle kotaa joka siellä seisoi.
Kilpisjärvi näytti saaneen jonkinlaisen kasvupyrähdyksen sitten viime näkemän ja porukkaakin oli mukavasti liikkeellä. Ilta oli hiukan viileä pohjoistuulen puhaltaessa ja suhteellisen mukavasti näytti luntakin olevan vielä siellä täällä.
Iltapalan jälkeen tuli taas totuteltua teltan mukavuuksiin. Ensimmäinen yö menisi taas tuttuun kieriskelyyn ja hortoiluun.
21.7. Saanajärvi - Meekojärvi
Aamu venyi kymmenen kieppeille ennenkuin päästiin ylös, harmaa ja hiukan kosten aamu kysyi luontoa ylöspääsyyn. Päivän etappi oli menne niin pitkälle kuin rahkeet kestää. Lähdimme Saarijärveä kohti läpi poroaitojen ja kalottireittiä seuraten niiden jälkeen. Matkan aikana alkoi sääkin parantua ja aurinko pilkisti pilvien lomassa. Saarijärvi oli sellainen kuin muistinkin ja tupa oli tyhjillään, muutama vaeltaja oli palaamassa pohjoisen suunnasta ja piti taukoa sen vierellä. Pidimme myös kahvitauon ja hoidin kuivaa jalkoihin, alkoivat hiota jo ensimmäisellä etapilla.
Tauon jälkeen eteen- ja ylöspäin, muutama vaeltaja tuli rinteessä vastaan. Tässäkin vaiheessa maastot olivat vielä tuttuja ja seuraavalle kämpälle asti alkoivat itikatkin hiukan häiritä.
Kuonjarjoen kämpällä oli perhettä ja vaellusporukkaa sitten enemmän, osa leirissä ja toiset tuvassa tauolla ja eteenpäin jatkamassa. Itse aloimme kokkaamaan päivän pääeinestä ja lokoilimme aurinkoisessa ja raittiissa tuulisäässä. Tauon jälkeen suuntasimme päivän viimeiselle etapille kohti Meekojärveä, päivä alkoi olla jo loppupuolella eikä huvittanut rehkiä sen enempää yhteen menoon. Sää alkoi synkistymään edessäpäin ja pientä sateen uhkaa leijui Meekojärven yllä, mutta etelätuuli näytti vain siirtävän tummia pilviä eteenpäin.
Meekojärvelle laskeutuessa, hienon ilta-auringon kanssa, näytti autiotuvalla olevan sen verran vilinään että emme pyrkineen sen suojiin yöksi vaan jäimme rinteeseen reittiviitoituksen kohdalle. Aurinko alkoi olla laskeutunut Meekon jyrkänteiden taakse ja suu oli täynnä inisijää iltapalaa popsiessa joten pistimme telttaan yöpuulle pitkän päivän päätteeksi. Seuraava päivä olisi etappina lyhyt joten aamun askareita saisi vähän venyttää.
22.7. Meekojärvi - Pihtusjärvi
Aamu olisi voinut venyä pitkäänkin mutta aurinko lämmitti telttaa sen verran voimakkaasti että alkoi kaipaamaan raikasta ilmaa. Ja illan inisijät olivat tietysti odottamassa matkalaisia, joten kauaa ei viitsinyt aamu-askareiden kanssa tuhrata.
Laskeuduimme järven tasolle ja jyrkänteen lohkareikkoon, jossa näytti sitten viime näkemän olevan hiukan pitkospuita rakenteilla. Viimekerran sateinen ylitys sujui siis mukavemmin ja nopeammin, pientä hikeä vain alkoi pukkaamaan auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Reitti jatkui sujuvasti, varsinkin kun polut ja kivikot olivat rutikuivia lähes koko matkan sillalle. Muutama matkalainen tuli tässäkin välissä vastaan ja sillan jälkeen oli seurue pysähtynyt välipalallekkin. Lähemmäs Haltia päästessämme näytti siis vaeltajien määrä nousevan, joten Pihtusjärven tupa olisi varmasti ahkerassa käytössä.
Eilisen reissu alkoi tämän etapin kivikoissa tuntumaan kaverini nilkoissa ja kämpän lähestyessä päätettiin että huiputus saisi jäädä seuraavalle päivälle. Varsinkin kun päivä näytti pilvistyvän kovasti ja huippukin pilkisti vain silloin tällöin.
Kämppä oli hiukan ahtaan tuntuinen sitten viime näkemän joten teltta oli kutsuvampi. Muutama kalareissulla oleva porukka oli myös rinteeseen teltan pystyttänyt ja porukkaa oli siellä täällä tekemässä sitä sun tätä. Iltapäivä ja ilta sujui sitten vesitason, alueen ja vaeltajien seuraamisessa, jalkoja lepuuttaessa ja vaelluseineitä nauttiessa. Aamun aloitusta suunniteltiin hiukan aikaisempaan josko tulisi sitten vielä lähdettyä eteenpäin seuraavan päivän huiputuksen jälkeen. Siinäkin olisi kuitenkin tekemistä ihan mukavasti.
23.7. Haltin huiputus
Aamun harmaat pilvet olivat hiukan raollaan kun aloimme aamupalalle kahdeksan jälkeen ja ennen yhdeksää olimme matkalla Haltille joka erottui hyvin pilvimassasta riippumatta. Etelätuuli jatkoi yhä voimakkaampana siinä noustessa eikä sitä voinut ihan lämpimäksikään sanoa. Puolenvälin tauon jälkeen saavuttiin viimeisen autiotuvan rinnalle ennen Haltia ja tännekkin näytti tulleen uusi autio/varaustupa matkalaisia varten. Sieltä lähti myös aikaisemmin pariskunta ylöspäin joten rinteessä varmaan kohdattaisiin. Pääsimme lähelle ensimmäistä lumialuetta kun kaksikin pariskuntaa laski jo alas tuulisessa rinteessä. Ylhäällä olisi varmasti viileä sää joten kauaa siellä ei viihtyisi. Jatkoimme ylöspäin ja toisen lumikohdan yli, jolloin rajapyykki eli Haltin ns. huippu alkoi pilkistämään. Sen suojissa oli mukava hetken lepuutella kun räiskimme pikaisia kuvia kohti etelätuulta. Siirryimme sitten huiputusmerkintöjen kuittauksen jälkeen sille Haltin korkeimmalla kohdalle jossa oli sen verran tuulen suojaa enemmän että napostelimme energiaa talteen ja katselimme pohjoisen lumihuippuja tovin.
Laskussa alkoi pieni sade vihmoa päin näköä, kestäen kuitenkin vain tovin. Tasaisemmalle palattuemme täytimme juomapulloja ja huilasimme hetken, kaverin nilkka alkoi taas ilmoitella itsestään ja itsekkin olin saanut muutaman rakon tuliaisina huiputuksesta. Näytti siltä että päivän urakka olisi tässä eikä kummallakaan ollut haluja jatkaan eteenpäin. Kartan mukaan reissua tuli kuitenkin noin 24km ja aikaa kului noin kuusi tuntia, eiköhän se riittäisi yhdelle päivälle.
Tuvalla näytti käyneen kato telttojen suhteen, vain muutama oli enää pystyssä muiden jatkettua omille teilleen. Pientä sadetta tuli pitkin iltapäivää kun sulattelimme päivän kuivamuona-annosta ja harmaus jatkui vielä iltapalan aikanakin. Millainen olisi sitten seuraava päivä...
24.7. Pihtusjärvi - Lossujärvi
Yön aikana kävi melkoinen mylläkkä tuulen taholta ja välillä tuli herättyä sateen ropinaan. Aamun koittaessa pilvisyys oli kasvanut ja Haltin huippu täysin peitossa, meille kävi tuuri. Etelätuuli jatkoi puhallustaan ja tihkusadetta tuli vaakatasossa, teltan purkaminen aamupalan jälkeen oli jokseenkin kosteaa puuhaa. Pistimme tavarat kasaan ja kävimme tuvalla hiukan kuivattelemassa ja pakkaamassa tavarat kuntoon päivän etapille. Tuli jutusteltua yhden parivaljakon kanssa niitä näitä ja kävi ilmi että olivat tulleet Lossujärven suunnasta johon olimme suuntaamassa. Tiedutelin kahlauspaikkaa Pihtusjärveltä lähtevän joen alajuoksulla ja kuulemma nilkkoihin oli hiukan ylempänä jokien kohtauksesta. Sade oli varmasti nostanut veden tasoa joten olisi parempi varmaan yrittää mahdollisimman alhaalta. Kaveruksilla oli tarkoitus lähteä - säästä riippumatta - vielä huiputukseen kun olivat kerran sinne tulleet, yksi pariskunta lähti juuri tuvalle saapuessamme. Yksinäinen vaellus-tyttönen oli myös sitä tuumimassa, mutta jätti kuitenkin sikseen ja suunnisti Meekojärveä kohti. Me teimme samoin tovin kuluttua kun sade hiukan helpotti ja totuttelimme märkien kivikoiden ylityksiin, päivän aikana sitä saattaisi riittää.
Pihtuskönkäällä oli muutama päiväreissulainen ihailemassa ja pian sen jälkeen erkanimme reitistä ja suutasimme toisella puolen laskua olevien tupien rinnalle. Alimman rajavartioston tuvan kohdilla ylitys näytti ihan mukiinmenevältä ja sadekkaan ei enää kiusannut. Varusteiden vähennyksen ja kenkien vaihdon jälkeen kahlasimme polvien korkuisessa juoksussa noin 20m leveällä kohdalla. Kävelimme tuvan taakse tuulensuojaan, kuivasimme jalat ja puimme taas taipaletta varten.
Taipale jatkui jokea seuratessa suhteellisen poluttomassa maastossa, ohitimme yhden kalastajan ja kaveriporukan telttoineen ennen Urtashotellia. Tämä kämppä tarjosi ruokatauolle rauhan, itikoita alkoi ilmaantumaan taas sään parantuessa. Kämpän käyttäjillä näytti olevan sama huumori kuin kämpän tekijälläkin ja vieraskirjassa oli jos jonkinlaista veistelyä "hotellista" ja palveluista. Erityisesti henkilökuntaa kiitettiin mukavaksi ;)
Tauon jälkeen alkoi edessäpäin varsinainen itikkahelvetti ja suojauksista oli todellakin hyötyä. Olihan tuosta tullut luettuakin foorumeilla että tällä alueella noita verenimijöitä piisaisi... Puolenvälin käännöksessä tuli nuoripari vastaan ja kävi ilmi että Lossujärvellä oli nähtävästi taas tuttu Haltin kalastajaporukka leirillä. Matka jatkui kivikkoisessa pienessä nousussa kohti järveä ja kaverilla alkoi todellinen koetuskohta nilkan kanssa. Eivätkä omat jalat juuri nauttineet matkasta myöskään, ilta alkoi painaa päälle.
Tuvalla oli "häkäsauna" päällä kun sinne pääsimme, pistimme teltan läheisyyteen ja kuivattelimme vaatteita tuvassa. Ilta oli suhteellisen tyyni ja pilvet rakoilivat siellä täällä, hiukan tummempaa näytti etelän suunnasta tulevan. Iltapalan ja tuttujen iltatointen jälkeen pistimme yöpuulle.
25.7. Lossujärvi - Elle-Maerjavri
Aamu avautui aurinkoisena poutapilvien lomassa, kalaporukka oli aloittanut lähtöään jo seitsemän maissa kun itse raahauduimme ylös noin kahdeksan maissa. Olin laskenut Haltilla reissua sen varaan että emme suunnistaisi vielä sinä päivänä E8 tien länsipuolelle vaan pistäisimme leirin pystyyn jossain ennen koivikkoon laskua lähellä Galggojärven patoa sen pohjoispäässä. Niiltä main oli tarkoitus kävellä muutama kilometri tietä etelään ja jatkaa polkua Golddahyttaa kohti.
Tämä oli muutenkin hyvä idea jottei kaverin nilkka rasittuisi liian pitkillä päivillä. Eikä taipale eteenpäin ollut muutenkaan kovin helppoa epätasaisessa maastossa. Saavuimme raja-aidalle ja tutustuimme Norjan puolen kämppään jossa oli sekä varaus- että autiotupa.
Matka jatkui polunalkuja seuraillessa ja joenlaskua seuratessa, yhden perheen ja yhden kaveriporukan tullessa vastaan. Lähempänä aiottua erkanemista reitistä teimme pienen koukkauksen tiheäkasvuisen laskun ylittämiseksi ja tovin kuluttua seurailimmekin mönkijöiden uria Elle-Maerjavren eteläpäätyyn johon pistimme leirin pystyyn. Tielle siitä olisi reippaat pari kilometriä mutta koivikko alkoi jo lähestymään eikä itikoiden seura kiinnostanut. Iltapäivä ja ilta oli todella aurinkoinen ja tuulinen, ehkä juuri siksi niitä ei tällä paikalla ollut juuri seuraa pitämässä. Kävin tähyämässä maastoa eteenpäin kun kaveri lepuutti jalkojaan, loppuilta sujui rennosti tankatessa ja makoillessa mukavassa säässä.
26.7. Elle-Maerjavri - Kuohkimajärvi
Aamu-aurinko pakotti ylös ja ulos aikaisin, teltta alkoi olemaan varsinainen hikisauna. Ja illan kadoksissa olleet itikatkin alkoivat ilmaantumaan aamupalaa syödessä ja kamoja pakatessa. Oli sen verran lämmin että oli pakko pukea kevyesti, mäkärä-offia kului runsaasti ettei tarvinnut pelätä vedenpuutteen lisäksi verenpuutteesta :)
Mönkijöiden uria seuraillessa käveltiin kevyesti koivikkoja halkovia metsäpolkuja ja välillä soisia mutakkoja kunnes saavuttiin padon näköpiiriin. Padon kautta emme kuitenkaan jokea ylittäneet joten jäi epäselväksi, oliko siinä varsinaista siltaa kuten karttaan oli merkitty. Pato oli suljettu joten pääsimme kivikkoisen pohjan ylittäen tielle ja jatkamaan matkaa etelää kohti. Tien puskeminen oli ensin helppoa mutta tovin kuluttua alkoi käymään työstä. Harvinaisen rasittavaa hommaa. Kävimme taukopaikassa tutustumassa yleiseen helpotuslaitokseen ja vaihdoin taas kerran kuivaa jalkaan, sukkien määrä alkoi mietityttämään. Pian alkoi lännen suunnassa erottumaan rajapyykki kallion päällä ja ennen "varsinaista" aloituspaikkaa oli hiekkamonttu jossa luultavasti jonkun vaeltajan auto oli pysäkissä. Suuntasimme siitä rinteeseen ja kohti rajapyykkiä, ja kohta olimmekin polulla. Etukäteen karttaa tutkiessa oli tiedossa että suurimmat nousut ja laskut olisivat sinä päivänä edessä, joten pistimme sitä mukaa eteenpäin, taukoja pitäen. Laelle pääsy kesti aikansa ja kivikkoista tasankoa oli sen jälkeen edessä useita kilometrejä. Pistimme ruokatauon pystyyn ensimmäisen vesialueen laitaan, sää vaihteli pilvisestä aurikoiseen ja tuuli oli mukavan lempeä, oli hyvää aikaa kuivatella ja tuuletta hikisiä varusteita. Tauon aikana useampi seniori-ikäinen norjalaisvaeltaja ohitti paikan ja suuntasi samaan suuntaan. Keskustelukieli vaihteli englannista ruotsiin, jokseenkin sekalaisena samassa lauseessa.
Lepotauon jälkeen jatkoimme matkaa joka kulki jo tottuneesti. Sää pysyi samanlaisena koko loppu päivän ja lähestyttäessä laskua Golddahyttalle saatiin kauniita kuvia avarasta näkymästä kohti Pältsaa ja Parasta.
Lasku alas sujui yllättävän mukavasti kaveriltani, vaikka nilkkaan sattuikin. Saavuimme koivikkoisten lehtojen läpi Golddahyttalle, jossa useampi meidät ohittaneista norjalaisista oli pistänyt tuvaksi. Katsoimme reitin Kuohkimajärveä ja rajapyykkiä kohti, ja jatkoimme polkua järven rantaa mukaillen. Parin pitkältä tuntuneen kilometrin jälkeen tuli kolmenvaltakunnanrajapyykki näkyviin ihan viereen ja kohta olimmekin aidalla, josta jatkoimme autiotuvalle varusteita hellittämään. Tuvalla oli yksi nuori pariskunta syömässä ja olivat vielä jatkamassa Paraksen suuntaan. Meille tarjoutui siinä mahdollisuus ensimmäiseen tupayöhön ja ripustelimme varusteemme tuulettumaan tuvan ulkoseinille, teltan jäädessä pussiin. Tuli myös pulahdettua järvessä hankalasta rannasta huolimatta. Iltapalaa syödessä kävi myös toinen pariskunta tauolla tuvalla mutta emme saaneet heiltä juuri sanaa suusta.
Siinä iltaa istuessa nuotion äärellä ja reppujen sisältöjä tyhjentäessä nautintoaineista, paikalle saapui ranskalainen kolmen vaeltajan ryhmä joka päätti myös yöpyä tuvassa, olivat tehneet matkaa Rostahyttalta sinä päivänä. Annoimme heille tovin omaa aikaa tuvassa ruokailuun, ennen kuin valmistauduimme yöpuulle.
Tuli vanhoja muistellessa mieleen että millaista yötä olisi nyt luvassa, mutta olivat luultavasti ennenkin Suomessa käyneet kun tajusivat antaa rauhan laskeutua tupaan ennen keskiyötä. Reissun ensimmäinen yö tuvassa olikin sitten taas omaa opetteluaan, eikä uni oikein ottanut maistuakseen. Eikä voi unohtaa tuvan laverien narinaa jota ei näytetä saavan kuntoon millään ;)
27.7. Kuohkimajärvi - Kilpisjärvi
Ennen kahdeksaa alkoi uni olla loppunut tai ei tullut enää silmään, ja tuli vain makoiltua lähemmäs yhdeksää jolloin aioimme matkaan. Muukin porukka alkoi olemaan ylhäällä noihin aikoihin, tosin olivat aikeissa mennä veneellä Kilpisjärvelle. Aamu oli tutun harmaa ja tihkusadetta pyyhki viistoon. Aamiainen ja pakkaus sujui rutiinilla ja lähdimme nousuun Mallan rinteitä kohti. Aitaa seurattiin palan matkaa ja käännyttiin kosteaan koivikkoon, märkiä pitkoksia varoessa. Olin mainostanut kaverille päivän taipaletta helpoksi mutta märkä keli ei ehkä tuonut sitä esille, kipeä nilkka oli saanut jo seuraa muista vaivoista. Paljakalle päästyämme tuli Saanakin näkyviin mutta pilvimassat pyyhkivät sen yläpäätä tasaiseen eikä sen näkyvyyksiä ehkä tulisi sinä päivänä ihailtua.
Jatkoimme tutun näköistä reittiä lähemmäs jyrkännettä verkkaiseen tahtiin, tiesin mitä odottaa lähempänä putousta. Muutamia päiväreissulaisia tuli ennen reitin korkeinta kohtaa vastaan, ja laskupuolelle päästyämme reitti tarjosi hiukan helpotusta matkaan. Laskimme rinnettä kierrellen mutkittelevaa polkua, lähempänä puurajaa tuli vastaan useampikin päivämatkalainen, ilmeisesti Mallaa katsomaan. Reitti jatkui suhteellisen jyrkkänä ja kapeana laskuna koivikkojen läpi aina järven tasolle asti kunnes viimein saavuimme Siilasjärven eteläpäässä olevalle sillalle ja kohta pysäköintipaikalle.
Pistimme powpow:n pystyyn ja kaverini tuumi että yrittää ainakin Saanan portaat kokeilla, enempiä kilometrejä ei enää halunnut. Seurasimme reittiä tien toiselta puolelta läpi koivulehtojen ja taas pitkiltä tuntuvien kilometrien jälkeen saavuimme nousevalle reitille. Jätimme rinkat sivuun ja lähdimme portaiden juurelle. Siinä sitten omaan tahtiin noustiin ylös asti, välillä hengähtäen ja kuvia ottaen. Yläpäässä emme enää jatkaneet matkaa eteläpäätyyn vaan kurkistimme järven puolen jyrkäänteeltä näkymiä.
Alas jolkuteltiin taas omaan tahtiin ja omaan tyyliin, siitä takaisin rinkoille ja viimeiset sadat metrit kohtia parkkipaikkaa. Ja siellähän se automobiili lepäsi useamman muun tavoin, paikka oli suhteellisen täynnä kuten lähtiessä, vain mallit olivat muuttuneet. Pieni huojennus tuntui kun asetimme rinkat autoon, se olisi taas vaihteeksi siinä tältä vuodelta. Kaveri totesi useampaan otteeseen ettei rinkka keventynyt yhtään matkan aikana, mutta eikös se ole vain hyvä, eipähän ole turhia matkassa :)
Sitten taas "sivistyksen" pariin: kämppä alle, saunavuoron varaus, suihku, syömään ja kauppaan... you know ;)
Tosin jäi ne poronkuset ostettavaksi sitten "retkusta" kun ei ollut kaupassa yhtään jäähtymässä eikä huoneessa jääkaappia. Hällä väliä.
Tovin tissuttelun jälkeen rantasaunalle joka tosin tarjosi pienen pettymyksen koska vanha rantasauna ei ollutkaan enää palveluksessa vaan samanlainen oli pystyssä venelaiturin vieressä. Ja jos miinuksia hakee lisää, en voi olla kommentoimatta paikan hintatason nousua :(
Mutta tuolloin se oli niin maallista ettei juuri kaivellut. Oli hieno reissu takana, uutta nähtynä ja hienoja muistoja mielessä. Josko noilla taas yhden vuoden pärjäisi...
28.8. Kotimatka ja Järämän linnoitusalue
Kotimatkalla tuli käytyä katsomassa Järämän linnoitusaluetta, jossa saksalaiset pitivät asemiaan lapinsodan aikana. Yksi kaverini oli mainostanut käymään, ja oli tuo näkynyt tien vieressä aikaisemminkin täällä päin käydessä, silloin vain yleisillä kulkiessa ei mahdollisuutta ollut tullut.
Aluetta on entisöity ja kävimme tutustumassa heti tien vieressä olevaan panssaritorjuntatykin asemaan. Käsivarren kapeimmalla kohdalla ja ainoalla tiellä sillä oli varmasti merkittävä osuus pitämään puollustusasemia. Saksalaiset pitivät asemia lähes vuoden kunnes linnoitusalueesta luovuttiin ilman vastarintaa.
THE END
